Oikeuskansleri: Ministerin julkisten lausumien arviointi

Oikeuskansleri otti kantelun johdosta tutkittavakseen ympäristöministerin menettelyn asiassa, joka koski ministerin syksyn 2011 ja kevään 2012 aikana julkisuudessa olleita Talvivaaran päästöjä ja niihin liittyvää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen menettelyä koskevia lausumia

Kantelussa pyydettiin muun muassa tutkimaan, oliko
ministeri pyrkinyt julkisilla lausumillaan vaikuttamaan tuleviin
Talvivaaraa koskeviin hallintomenettelyssä tehtäviin
ympäristöoikeudellisiin lupa- ja valvontaratkaisuihin.

Tarkastellessaan esitettyä epäilystä oikeuskansleri lausui, että
esillä olevassa tilanteessa tulee ottaa huomioon yhtäältä ministerin
mahdollisuus sananvapauden perusteella ottaa kantaa ympäristöministeriön
toimialan ja hallinnonalan tapahtumiin sekä toisaalta hallinnon
lainalaisuutena ilmenevä viranomaistoiminnan riippumattomuus.
Yhteiskunnallisen keskustelun vapauden kannalta on otettava huomioon,
että mitä vaikutusvaltaisempi kannanoton esittäjä on, sitä herkemmin
lausumaa arvioidaan puuttumiseksi viranomaistoimintaan.
Oikeudellisestikin perusteltavissa oleva kannanotto voi saada
julkisuudessa epäasiallista sivuvaikutusta, jos sen esittäjä on
ministeri. Keskusteluun osallistumisen vapautta ei voida evätä
ministeriltäkään. Olennaista on kannanoton yleisyys, sisältö ja kohde.
Mitä konkreettisemmin kannanotto on yhdistettävissä yksittäiseen
hallintoasiaan, sitä arempi asetelma on perustelluille epäilyksille
epäasiallisesta puuttumisesta asian käsittelyyn, varsinkin jos
kannanotto perustuu vireillä olevaan asiaan.

Edelleen oikeuskansleri totesi, että hallinnon lainalaisuuden
periaate ja virkavastuu ovat keskeisiä oikeusvaltion tunnusmerkkejä ja
takeita mielivaltaista vallankäyttöä vastaan, minkä vuoksi ne on
vahvistettu perustuslaissa. On tärkeää, että ne ja hallinnon
riippumattomuus toteutuvat myös käytännössä ja luottamus kaikenlaisista
epäasiallisista vaikutteista vapaaseen hallintotoimintaan säilyy.
Ministerin julkisista lausumista ei saisi välittyä sellaista kuvaa, että
ministeri puuttuu hallintoasiassa toimivaltaiselle viranomaiselle
kuuluvan asian käsittelyyn. Kantelun sisältämässä aineistossa on
joitakin ministerin lausumia, jotka saattavat asianomaisesta kuulijasta
tai lukijasta riippuen herättää mielikuvan siitä, että niillä
välillisesti koetetaan puuttua ely-keskuksen toimintaan. Koska tällainen
asetelma on omiaan vaarantamaan uskoa viranomaistoiminnan
riippumattomuuteen, ministerin on oikeudellisesti perusteltua noudattaa
erityistä varovaisuutta ja harkittua pidättyvyyttä tällaisia
kannanottoja esittäessään, jotta tahattomiltakin väärinkäsityksiltä
vältyttäisiin.

Johtopäätöksenään oikeuskansleri totesi, että ympäristöministerin ei
voida osoittaa pyrkineen vaikuttamaan kannanotoillaan epäasiallisesti
hallintotoimintaan. Tosin hänen julkisuudessa esittämistään joistakin
lausumista oli voinut muodostua kuva hallintotoimintaan puuttumisesta.
Asiayhteydessään tarkasteltuna ministerin lausumat on objektiivisesti
ymmärrettävissä pikemminkin hallinnonalasta vastuullisen ministerin
yleisölle suunnattuina puheenvuoroina, joissa tuoden esiin ajankohtaisen
tilanteen vakavuus vakuutetaan välttämättömyyttä tehdä kaikki voitava
huolestuneisuutta aiheuttaneessa asiassa, kuin alaiselle hallinnolle
suunnattuina viesteinä konkreettisiin toimiin ryhtymiseksi.

Oikeuskansleri arvioi, että ministeri ei ollut ylittänyt ministerille
kuuluvan sananvapauden rajoja, mutta viittasi siihen, mitä oli todennut
tällaiseen vireillä olevan yksittäistapaukseen liittyvien kommenttien
vaaroista.

Linkki ratkaisuun