Perustuslakivaliokunta hyväksyi syyteneuvotteluesityksen

Hallituksen esitystä tulee kuitenkin muokata ennen sen hyväksymistä

• Tunnustamisoikeudenkäynti

  on menettelyltään normaalia rikosoikeudenkäyntiä keveämpi

  ja suppeampi. Suostumus rikosasian käsittelyyn tunnustamisoikeudenkäynnissä merkitsee

  erityisesti sitä, että näyttönä on

  vastaajan tunnustus eikä muuta todistelua esitetä.

  Vastaaja luopuu siten oikeudestaan riitauttaa esitetty todistelu

  ja esittää omaa todistelua.

• Suostumuksen aitouteen ja vapaaehtoisuuteen sekä nimenomaisuuteen

  on valiokunnan mielestä kiinnitettävä erityistä huomiota,

  kun kysymys on oikeusturvasta rikosoikeudenkäynnissä.

  Lisäksi on varmistuttava siitä, että suostumuksen

  antaja tietää ja ymmärtää suostumuksen

  merkityksen

• Syyttäjä ei voi ryhtyä syyteneuvotteluun,

  ellei käytettävissä oleva näyttö syyttäjän

  mielestä riitä syytteen nostamiseen.

• Syyteneuvottelussa syyttäjää koskee

  yleinen objektiviteettiperiaate ja tasapuolisuusvelvoite eikä hän

  esim. saa liioitella niitä seuraamuksia, joita aiheutuu,

  mikäli epäilty ei syyteneuvottelussa tunnusta

  rikosta.

• Rikoksesta epäillyllä tai rikoksen vastaajalla

  on pääsääntöisesti

  oikeus avustajaan sekä syyteneuvottelussa että tunnustamisoikeudenkäynnissä (1

  luvun 10 a §:n 2 mom. ja 5 b luvun 2 §:n 2 mom.).

• Syyteneuvottelu

  edellyttää lisäksi lähtökohtaisesti

  sitä, että myös muut rikokseen osalliset

  tunnustavat rikoksen ja suostuvat sen käsittelyyn tunnustamisoikeudenkäynnissä.

• Yhdenvertaisuutta voidaan vahvistaa

  esimerkiksi rajaamalla syyteneuvottelu rikoksiin, jotka kohdistuvat

  valtioon ja julkisyhteisöihin.

• Lakivaliokunnan tulisi vielä harkita

  tunnustuksen vaikutuksen supistamista koskemaan esimerkiksi vain enimmäisrangaistusta.

• Lisäksi sääntelyä on syytä täydentää syyteneuvottelun

  edellytyksiä ja neuvottelumenettelyä koskevilla

  säännöksillä.

PeVL 7/2014