Näkövammaisella oli oikeus vammaispalvelulain mukaisiin etuihin

KHO:2013:197 Vammaispalvelu – Henkilökohtainen apu – Silmänpohjan ikärappeuma – Toisen silmän sokeus – Ikääntymiseen liittyvä sairaus

Henkilön oikea silmä oli sokeutunut 1960-luvulla tapaturmaisesti.
Myöhemmin hänen vasempaan silmäänsä oli kehittynyt kostea silmäpohjan
rappeuma. Kunnan viranomaiset olivat hylänneet hänen hakemuksensa saada
vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista
annetun lain (vammaispalvelulaki) mukaista henkilökohtaista apua koska
silmäpohjarappeuman aiheuttamat toimintarajoitteet olivat tyypillisesti
ikääntymiseen liittyviä eivätkä sen vuoksi oikeuttaneet
vammaispalvelulaissa tarkoitettuun henkilökohtaiseen apuun.

Korkein hallinto-oikeus totesi henkilökohtaisen avun tarpeen
johtuvan henkilön näkökyvyn voimakkaasta heikentymisestä. Vaikka
vasemman silmän näkökyvyn heikentyminen johtui ikääntymiseen liittyvästä
sairaudesta, muutoksenhakijan avun tarve ei perustunut pääosin tähän
sairauteen, koska hänen oikea silmänsä oli sokeutunut tapaturmassa jo
1960-luvulla. Muutoksenhakijaa pidettiin vammaispalvelulain 8 c §:n 3
momentissa tarkoitettuna vaikeavammaisena henkilökohtaista apua
järjestettäessä.