Hallinto-oikeus alensi veronkorotusta kun vuokratulot oli ilmoitettu myöhässä kehotuksen jälkeen
31.12.2014 | Oikeusuutiset
Helsingin HAO:
Verotusmenettely – Veronkorotus – Tuloverotus – Luonnollinen henkilö – Ajallaan ilmoittamatta jätetty tulo – Ilmoituksen antaminen kehotuksen jälkeen
Asiassa oli kysymys veronkorotuksen määräämisestä muun muassa
ajallaan ilmoittamatta jääneiden merkittävän suuruisten vuokratulojen
perusteella.
A oli saanut verovuodelta 2011 vuokratuloa
bruttomääräisesti yhteensä 332 553,63 euroa. Vuokratulon määrä nettona
oli yhteensä 203 620,52 euroa. A oli maksanut vuokratuloista
ennakkoveroa 37 931,15 euroa. A:ta oli esitäytetyssä veroilmoituksessa
pyydetty selvittämään vuokratulonsa. A oli ilmoittanut vuoden 2011
veroilmoituksen antamiselle asetetussa määräajassa 8.5.2012 mennessä
vuokratulonsa vain kahdesta huoneistosta, joista A:lle oli ilmoituksen
mukaan muodostunut nettotappiota yhteensä 184,21 euroa. Verohallinnon
13.6.2012 päivätyn selvityspyynnön johdosta A oli 20.7.2012 selvittänyt
loput vuokratulonsa Verohallinnolle. A oli esittänyt Verohallinnolle
laiminlyönnin johtuneen kirjanpitäjästä. A:n verovuodelta 2011
toimitetussa verotuksessa nettovuokratuloina oli verotettu A:n 20.7.2012
antaman ilmoituksen mukaisesti 203 620,52 euroa. Määräajassa
ilmoittamatta jääneiden vuokratulojen perusteella A:lle oli
verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentin nojalla määrätty
veronkorotusta säännönmukaisessa verotuksessa 17 400 euroa.
Hallinto-oikeus
totesi asiassa olleen riidatonta, että A oli laiminlyönyt
ilmoitusvelvollisuutensa jättämällä vuokraustoiminnastaan saamiaan
tuloja ilmoittamatta määräajassa. Veroilmoituksen ja muiden
Verohallinnolle annettavien tietojen antaminen säädetyllä tavalla
määräajassa on verovelvollisen vastuulla. Sillä seikalla, että A oli
antanut veroilmoituksensa laatimisen kirjanpitäjän tehtäväksi, ei siten
ollut merkitystä arvioitaessa sitä, onko verotusmenettelystä annetun
lain 32 §:ssä tarkoitettu laiminlyönti A:n osalta tapahtunut.
Hallinto-oikeus katsoi myös, ettei ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiä
voitu pitää vähäisenä A:n vuokraus- ja muun tulonhankkimistoiminnan
laatu ja laajuus sekä määräajassa ilmoittamatta jääneiden tulojen määrä
huomioon ottaen. Siten A:lle oli tullut määrätä veronkorotus, eikä
veronkorotusta ollut myöskään voitu määrätä verotusmenettelystä annetun
lain 32 §:n 1 momentin nojalla.
Hallinto-oikeus totesi kuitenkin,
että A oli selvityspyynnön saatuaan hyvissä ajoin ennen verovuodelta
2011 toimitettavan verotuksen päättymistä toimittanut Verohallinnolle
puuttuvat tiedot vuokratuloistaan. A oli esittämänsä selvityksen mukaan
aiempina vuosina ilmoittanut vuokratulonsa ajallaan ja hän oli myös
maksanut verovuoden 2011 vuokratuloistaan ennakkoveroja. Verohallinnon
tiedossa oli ollut, että A:lla oli ollut useita huoneistoja vuokrattuna.
Asiassa ei siten ollut kysymys siitä eikä asiassa ollut edes väitetty,
että A olisi pyrkinyt salaamaan vuokratulojaan. Asiassa olikin
hallinto-oikeuden arvion mukaan asiallisesti kyse siitä, että ilmoitus
vuokratuloista oli annettu noin kaksi ja puoli kuukautta myöhässä, mutta
hyvissä ajoin ennen verotuksen päättymistä.
A:n ei edellä
kuvatuissa olosuhteissa voitu katsoa vuokratulojensa
ilmoitusvelvollisuuden osalta toimineen tieten tai törkeän
huolimattomasti siten kuin verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3
momentissa tarkoitetaan. Ajallaan ilmoittamatta jääneiden vuokratulojen
suuren määrän ei näissä olosuhteissa voitu katsoa olevan syy, jonka
perusteella ilmoittamatta jättämisen ajallaan olisi voitu katsoa olleen
tahallista tai törkeän huolimatonta. Hallinto-oikeus katsoi, että
määräajassa ilmoittamatta jätettyjen vuokratulojen osalta veronkorotus
oli määrättävä verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 2 momentin
nojalla eli kyse oli ollut ilmoitusvelvollisuuden täyttämisestä
todistettavasti lähetetyn kehotuksen jälkeen. Hallinto-oikeus alensi
veronkorotuksen 800 euroon.