Hallinto-oikeus hyväksyi maahanmuuttoviraston näkemyksen irakilaisen shiiamuslimin mahdollisuudesta sisäiseen pakoon Etelä-Irakiin
15.9.2016 | OikeusuutisetHelsingin HAO: Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Turvapaikka – Toissijainen suojelu – Humanitaarinen suojelu – Sisäinen pako – Käännyttäminen kotimaahan – Irak – Etelä-Irakin turvallisuustilanne
Maahanmuuttovirasto
oli hylännyt Irakista kotoisin olevan valittajan turvapaikkaa ja
toissijaisen suojelun perusteella myönnettävää oleskelulupaa koskevan
hakemuksen, mutta katsonut valittajan olevan Bagdadin
turvallisuustilanteesta saatavien tietojen perusteella kotipaikkaansa
palatessaan humanitaarisen suojelun tarpeessa, joka on sittemmin
Maahanmuuttoviraston valituksenalaisen päätöksen jälkeen poistettu
laista. Maahanmuuttovirasto oli kuitenkin katsonut, että valittajalla
oli sisäisen paon mahdollisuus Etelä-Irakiin ja päättänyt käännyttää
valittajan kotimaahansa.
Valittaja, joka oli Bagdadista kotoisin oleva shiiamuslimi, oli hakenut
Suomesta kansainvälistä suojelua suhteessa kotimaahansa Irakiin maan
yleisen turvallisuustilanteen vuoksi ja koska hän oli joutunut
oikeudenloukkausten kohteeksi aiemmissa ammateissaan automaalaamossa ja
taksinkuljettajana. Valittaja esitti valitusvaiheessa myös
militanttiryhmän uhkailleen häntä kotimaassaan.
Valittaja ei tiennyt, mikä taho oli ollut vuonna 2007 tapahtuneen
ampumavälikohtauksen takana eikä häntä oltu uhattu enää tilanteen
jälkeen millään tavoin. Hänen myöhemmin vuonna 2015 taksinkuljettajana
kokemansa hyökkäys oli yksityishenkilöiden taholta tullut
sattumanvarainen ja yksittäinen oikeudenloukkaus. Valitusvaiheessa esiin
tuodusta militanttiryhmien taholta tulleesta uhkasta valittaja oli
kertonut hyvin pintapuolisesti ja lyhyesti, minkä vuoksi hallinto-oikeus
ei pitänyt valittajan kertomaa uhkaa omakohtaisena ja uskottavana. Kun
otettiin asiassa esitetyt seikat kokonaisuudessaan huomioon,
hallinto-oikeus ei pitänyt uskottavana, että valittaja olisi
esittämistään henkilökohtaisista syistä vainon vaarassa tai vaarassa
kärsiä vakavaa haittaa kotimaahansa palatessaan. Valittajalle ei siten
voitu antaa ulkomaalaislain 87 §:n perusteella turvapaikkaa tai myöntää
toissijaista suojelua ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohtien
nojalla. Hallinto-oikeus katsoi lisäksi päätöksessään esille tuodun
ajantasaisen maatietouden sekä eurooppalaisen oikeuskäytännön valossa,
että Bagdadin kaupungin turvallisuustilanne ei ollut siellä esiintyvän
mielivaltaisen väkivallan aste huomioon ottaen sellainen, että alueelta
kotoisin oleva henkilö olisi ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3
kohdassa tarkoitetun toissijaisen suojelun tarpeessa ainoastaan alueen
turvallisuustilanteen perusteella.
Ajantasaisen hallinto-oikeuden päätöksessä esille tuodun maatietouden
mukaan Etelä-Irakin turvallisuustilanne on suhteellisen vakaa ja
väkivaltaa on vähemmän kuin muualla Irakissa, vaikka tietyn profiilin
omaaviin henkilöihin kohdistuukin hyökkäyksiä. Etelä-Irakin maakunnat
ovat Irakin turvallisuusjoukkojen hallinnassa, ja eteläisissä
maakunnissa on maan sisäisesti siirtymään joutuneita henkilöitä
suhteellisen vähän. Tiettyjen maakuntien on raportoitu päästäneen
alueelleen ainoastaan henkilöitä, joilla on tukijoita ja sukulaisia
siellä. Näin ei kuitenkaan ole raportoitu tapahtuvan kaikissa
Etelä-Irakin maakunnissa. Maatietouden perusteella Etelä-Irakissa
vallitsevat yleiset olosuhteet eivät siten muodostaneet estettä
sisäiselle paolle. Hallinto-oikeus totesi, että valittajan asema
nuorena, naimattomana, työkykyisenä ja alueen valtaväestöä edustavana
shiialaisena miehenä mahdollisti lähtökohtaisesti hänen asettumisensa
Etelä-Irakiin, jonne hänen oli myös mahdollista matkustaa ja päästä
turvallisesti. Näin ollen sukulais- tai tukiverkoston puutteesta
huolimatta hallinto-oikeus katsoi, että valittajan voitiin hänen
henkilökohtaisista olosuhteistaan kokonaisuudessaan saatu selvitys
huomioon ottaen ulkomaalaislain 88 e §:n tarkoittamalla tavalla
kohtuudella edellyttää asettuvan asumaan Etelä-Irakiin.
Perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomaalaislain 52 §:n 1
momentissa tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä tai 51 §:n
1 momentin perusteella ei ollut ilmennyt.
Maahanmuuttovirasto oli näin ollen voinut hylätä valittajan turvapaikkaa
ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättää käännyttää hänet
Irakiin. Valituksenalaista päätöstä ei ollut syytä muuttaa valituksen
johdosta.