KHO: Kansalaisuuden riistämiseen 25 vuoden jälkeen ei ollut edellytyksiä

KHO:2016:179

Kansalaisuusasia – Kansalaisuusaseman määrittäminen – Kaksoiskansalaisuus – Hyvän hallinnon perusteet – Luottamuksensuoja – Vakiintuneet olosuhteet – Maahanmuuttovirasto – Toimivalta

Maahanmuuttovirasto oli ottanut
viran puolesta ratkaistavakseen väestötietoihin yli 25 vuoden ajan
Suomen kansalaiseksi merkityn A:n kansalaisuusaseman määrittämisen ja
todennut päätöksessään, että A:ta oli Suomessa pidettävä Israelin
kansalaisena.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että
kansalaisuuslain 36 §:ää oli tulkittava siten, että
Maahanmuuttovirastolla oli oikeus myös omasta aloitteestaan ottaa
kansalaisuusaseman määrittämistä koskeva kysymys ratkaistavakseen.
Asiassa oli kuitenkin erityistä merkitystä sillä, että A:ta oli pitkään
pidetty Suomen kansalaisena julkisesti luotettavissa väestötiedoissa.
Väestötiedoista ilmenevän kansalaisuusaseman vakiintuminen johti ajan
kuluessa myös oikeudellisen pysyvyyssuojan vahvistumiseen.
Kansalaisuusaseman pysyvyyteen liittyi oikeutettuja odotuksia, eikä sen
muuttamista enää usean kymmenen vuoden jälkeen voitu perustella
yksinomaan sillä, ettei A syntyessään olisi voinut saada Suomen
kansalaisuutta äidiltään B:ltä, joka oli menettänyt sen aikaisemmin.
Asia oli ratkaistava hyvän hallinnon ja luottamuksensuojan periaatteita
soveltaen. Tämä edellytti päätöksellä tavoiteltujen julkisten etujen ja
siitä yksityiselle aiheutuvien haitallisten seurausten punnintaa. Asiaan
tapauksessa liittyvät eri näkökohdat huomioon ottaen A:n
kansalaisuusasemaa ei voitu enää uudelleen määritellä muuksi kuin Suomen
kansalaiseksi, vaan häntä oli oikeudellisesti pidettävä Suomen
kansalaisena.

KHO:2016:179