Turvapaikanhakijan siirrolle Unkariin oli ihmisoikeuksista johtuva este
20.4.2016 | Oikeusuutiset
KHO:2016:53
Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Vastuunmäärittämisasetus (ns. Dublin III) – Palautus Unkariin – Vastaanotto-olosuhteet – Systeemiset puutteet turvapaikkamenettelyssä – Turvallinen kolmas maa – Serbia – Palautuskielto – Ajantasainen maatietous – Perus- ja ihmisoikeusmyönteinen laintulkinta
Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistava, estikö
perus- ja ihmisoikeussäännöksien sekä ulkomaalaislain 147 §:n mukainen
palautuskielto muutoksenhakijana olleen Afganistanin kansalaisen siirron
Unkariin, joka oli vastuunmäärittämisasetuksen nojalla vastuussa
muutoksenhakijan turvapaikkahakemuksen käsittelystä ja joka oli
ilmoittanut hyväksyvänsä muutoksenhakijan siirron.
Korkein
hallinto-oikeus totesi, että Euroopan unionin yhteinen
turvapaikkajärjestelmä perustui jäsenvaltioiden keskinäiseen
luottamukseen ja olettamaan siitä, että lähtökohtaisesti Dublin III
-asetuksen nojalla turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva
valtio kunnioitti turvapaikanhakijan perusoikeuksia niin, että tämä
voitiin palauttaa sinne ilman hakemuksen aineellista tutkimista
palauttavassa valtiossa. Olettama ei kuitenkaan ollut kumoamaton, vaan
vastuunmäärittämisasetuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaan siitä tuli
poiketa, mikäli oli perusteltuja syitä katsoa, että alun perin vastuussa
olevaksi nimetyn jäsenvaltion turvapaikkamenettelyssä ja
turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteissa oli kyseisessä kohdassa
tarkoitettuja systeemisiä puutteita.
Vaikka kynnys poiketa
edellä tarkoitetusta lähtökohdasta eli vastuunmäärittämisasetuksen
mukaisesta siirrosta oli korkea, viittasivat korkeimman
hallinto-oikeuden päätöksessä käsitellyt muiden Euroopan unionin
jäsenvaltioiden oikeuskäytäntö ja muu aineisto vahvasti siihen, että
Unkarissa oli havaittavissa vastuunmäärittämisasetuksen 3 artiklan 2
kohdassa tarkoitettuja systeemisiä puutteita. Kun lisäksi otettiin
huomioon pakolaisoikeudellisessa näytönarvioinnissa merkityksellinen benefit of the doubt
-periaate sekä perus- ja ihmisoikeusmyönteisen laintulkinnan periaate,
oli asia tässä epävarmassa tilanteessa ratkaistava muutoksenhakijan
eduksi. Ajantasainen maatietous huomioon otettuna päätöksentekohetkellä
muutoksenhakijan asiassa ei voitu luotettavasti varmistua siitä, että
hänen palauttamisensa Unkariin ei rikkoisi Euroopan unionin
perusoikeuskirjan 4 artiklaa tai Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3
artiklaa.
Korkein hallinto-oikeus korosti, että Unkariin
palauttamista koskeva tilanne saattoi olla arvioitavissa toisin sikäli
kuin etenkin Serbiaa turvallisena maana koskevaan kysymykseen tuli uutta
selvitystä Unkarin turvapaikkalainsäädännön soveltamiskäytännön
muuttamisen tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen myötä
taikka muulla tavoin.
Muutoksenhakijan kansainvälistä
suojelua koskeva hakemus oli vastuunmäärittämisasetuksen 3 artiklan 2
kohdan nojalla käsiteltävä Suomessa.