Yksityinen löytötavaratoimisto ei saa periä laissa ja -asetuksessa mainitsemattomia maksuja
9.11.2017 | OikeusuutisetKHO: Löytötavara – Laitoslöytö – Löytötavaratoimisto – Löytötavaroiden omistajilta perittävät korvaukset – Uhkasakko
Löytötavaratoimisto A Oy:n toiminta
kohdistui löytötavaralain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin
laitoslöytöihin. Asiassa oli kyse siitä, millaisia korvauksia
löytötavaratoimisto saa periä tällaisten löytötavaroiden omistajilta.
Aluehallintovirasto
oli kehottanut A Oy:tä muuttamaan korvauskäytäntöään siltä osin kuin
yhtiö oli perinyt löytötavaroiden omistajilta tasasuuruisen
toimitusmaksun löytötavaran toimittamisesta ja erillisen ilmoitusmaksun
löytötavaran löytymisestä sekä lisännyt perimäänsä yleiseen
säilytyskustannukseen 24 %:n arvonlisäveron. Aluehallintovirasto oli
asettanut kehotuksensa tehosteeksi uhkasakon.
Hallinto-oikeus
katsoi yhtiön aluehallintoviraston päätöstä koskevan valituksen hyläten,
ettei löytötavaratoimisto saa periä löytötavaralaissa ja -asetuksessa
mainitsemattomia maksuja. Laitoslöydöstä ei voida periä löytötavaralain
10 §:ssä mainittuja löydöstä aiheutuneiden kulujen korvausta, koska
pykälän kulukorvaussäännöstä ei sovelleta laitoslöytöihin.
Löytötavaralain 11 §:ssä tarkoitettuja erityisestä kuljetuksesta,
arvioinnista, hoidosta ja säilytyksestä aiheutuneita kustannuksia
voidaan periä vain, jos juuri kyseisen löytötavaran osalta voidaan
osoittaa erityisiä kustannuksia aiheutuneen. Yleisten
säilytyskustannusten asetuksessa säädettyyn enimmäismäärään, joka on
viisi prosenttia esineen käyvästä arvosta ja korkeintaan 17 euroa, ei
ole lisättävä mahdollista arvonlisäveroa.
Korkein hallinto-oikeus
hylkäsi A Oy:n hallinto-oikeuden päätöksestä tekemän valituksen ja
pysytti hallinto-oikeuden päätöksen voimassa.