Lausunto osakeyhtiölain muutostarpeista

16.8.2016 | Lausunnot

Dnro 29/2016

Lausuntopyyntönne: OM 32/41/2015, 18.5.2016
LAUSUNTO ARVIOMUISTIOSTA KOSKIEN OSAKEYHTIÖLAIN MUUTOSTARPEITA

Suomen Asianajajaliitto (jäljempänä ”Asianajajaliitto”) on saanut oikeusministeriöltä 18.5.2016 päivätyn lausuntopyynnön koskien arviomuistiota (“Arviomuistio”) voimassa olevan osakeyhtiölain muutostarpeista.

Asianajajaliitto kiittää lausuntopyynnöstä ja lausuu arviomuistiossa esitetyn johdosta seuraavaa.

1 YLEISKOMMENTTI ARVIOMUISTION PERUSTELUISTA

Asianajajaliitto pitää Arviomuistiossa esitettyjä yleisiä perusteluita, muun muassa elinkeinoelämän ja yrittäjyyden edellytysten parantaminen ja normien purkaminen, sekä Arviomuistion taustoja pääosin perusteltuina ja kannattaa muutoksia tietyin varauksin. Muutostarpeita arvioitaessa tulee kuitenkin pitää mielessä, että osakeyhtiölaki on jo tällä hetkellä voimassa olevassa muodossaan varsin käyttäjäystävällinen ja muotovapaa mahdollistaen hyvin pitkälle muun muassa vähemmän formaalien menettelytapojen soveltamisen kulloinkin kyseessä olevan yhtiön tarpeiden mukaisesti. Siten muutosten perusteena ei tulisi pelkästään olla esimerkiksi osakeyhtiön perustamisen tai lain luettavuuden ja sisällön ymmärtämisen helpottaminen, vaikka näillä luonnollisesti on vaikutusta vaikkapa sähköisen rekisteröintimenettelyn edistämisessä. Suunniteltujen muutosten osalta tulee myös huomioida, että laki soveltuu hyvin erityyppisiin ja erikokoisiin yhtiöihin eikä kaikilta osin ole mahdollista tai perusteltua muuttaa tai tarkentaa lain sisältöä ottamatta tätä huomioon. Siten tiettyjen Arviomuistiossa esitettyjen muutosehdotusten kohdalla, muun muassa osakkeenomistajien tiedonsaantioikeus ja edustamisoikeutettujen toimivallan tarkempi määrittely, tulee huolellisesti arvioida, mitä vaikutuksia muutoksilla voi olla yritystoimintaan käytännön tasolla ja miten lain systemaattinen tulkinta voidaan turvata jatkossa.

2 OSAKEYHTIÖLAIN MUUTOSTARPEET

2.1 Osakeyhtiölain ohjeistus

Asianajajaliitto pitää perusteltuna, että osakeyhtiölakia ei katsota tarpeelliseksi muuttaa kirjoitusasun ja muotosääntöjen osalta huomioiden ainoastaan pienten osakeyhtiöiden toimintatarpeet, vaikka käytännössä pienet yhtiöt muodostavat valtaosan rekisteröidyistä osakeyhtiöistä. Nykyisin voimassa oleva laki antaa mahdollisuuden sen tällä hetkellä voimassa olevassa muodossa päättää muotomääräysten soveltamisesta yhtiön kulloisenkin tarpeen mukaisesti. Vastaavasti nykyinen kaupparekisterikäytäntö sallii varsin muotovapaan toiminnan ja rekisteriviranomainen ohjeistaa asiakaskuntaa omaehtoisesti erittäin hyvin. Tällaisten selventävien taikka vain tiettyihin ns. pieniin yhtiöihin soveltuvien säännösten tai säännöksen tulkinnan nimenomainen kirjaaminen lakitekstiin tarkoittaisi käytännössä pykälämäärän (tai lakitekstin) merkittävää kasvattamista ja tekisi lain lukemisesta raskasta.

2.2 Vähimmäispääomavaatimus

Asianajajaliitto pitää perusteltuna osakeyhtiön vähimmäispääomavaatimuksen alentamista tai poistamista kokonaisuudessaan. Kuten Arviomuistiossa on esitetty, nykyiset vähimmäispääomavaatimukset eivät sellaisenaan lisää velkojainsuojaa. Perusteluiden osalta tulee kuitenkin pitää mielessä, että yksityisen osakeyhtiön perustaminen on jo nykyiselläänkin varsin yksinkertaista eikä perusteena pääomavaatimuksen alentamiselle/poistamiselle tulisi olla pelkästään yhtiön perustamismahdollisuuksien helpottaminen. Perustamismenettely on Suomessa tehty erittäin suoraviivaiseksi sekä perustamiseen liittyvän materiaalin että rekisteröintimenettelyn puolesta. Myös osakepääoman vähimmäismäärä 2 500 euroa on varsin alhainen, kun pidetään mielessä tarkoitus, jota varten osakeyhtiötä ylipäätään ollaan perustamassa. Kuitenkin kuten edellä on todettu, ei osakepääoma sellaisenaan kuitenkaan anna varsinaista lisäarvoa tai anna lisäsuojaa velkojatahoille ja siten ehdotus on perusteltu.

Julkisten osakeyhtiöiden osalta vähimmäispääomavaatimuksen alentamiselle ei käytännön tasolla liene pakottavaa tarvetta, mutta huomioiden EU-tasoinen sääntely, on perusteltua muuttaa myös tätä määräystä mahdollisten muutosten yhteydessä.

Kuten Arviomuistiossa on esitetty, vähimmäispääomavaatimuksen alentaminen/poistaminen vaikuttaisi vastaavasti myös oman pääoman menettämisen rekisteröintiä koskeviin säännöksiin, joiden muuttamiselle on olemassa niin ikään vahvat perusteet.

2.3 Johdon lojaliteettivaatimus

Asianajajaliitto ei pidä ehdotusta erillisen johdon lojaliteettivelvoitetta koskevan määräyksen lisäämisestä lakiin tarpeellisena, vaikka asia sinällään onkin selvä. Mikäli tällainen määräys haluttaisiin lakiin lisätä, tulee pohdittavaksi, minkä muotoinen määräys olisi, ja toisaalta jos kyseessä olisi ainoastaan yleisklausuulityyppinen lisäys lakitekstiin, mikä merkitys tällaisella lisäyksellä käytännön tasolla olisi. Asiallisesti lienee selvä, että jo tällä hetkellä yleisiin periaatteisiin sisältyvä lojaliteettivelvollisuus on yleisesti tunnustettu, mutta tällaisen velvollisuuden arviointi joudutaan sekä nykyisessä tilanteessa että tilanteessa, jossa asiasta olisi erillinen määräys laissa, arvioimaan aina tapauskohtaisesti. Siten on hyvin vaikea nähdä, minkä muotoinen olisi säännös, joka tosiasiassa toisi jotain lisäarvoa tulkinnan osalta, ja toisaalta mikä ei vaarantaisi jo nykyisinkin yleisesti hyväksytyn periaatteen soveltamista lain sanamuodon perusteella. Velvollisuutta valvoa yhtiön etua ei kuitenkaan tule laajentaa koskemaan yhtiön sidosryhmiä, koska johdon asema käy kestämättömäksi, mikäli johto joutuu henkilökohtaisen korvausvastuun uhalla ajamaan monenlaisten, yhtiölle etäistenkin intressiryhmien etuja.

2.4 Osakemerkintöjen rekisteröintivaatimukset ja osakkeiden maksaminen

Asianajajaliitto pitää perusteltuna ehdotusta osakkeiden maksamisen rekisteröimisen edellytysten keventämisestä. Ehdotettu malli osakkeiden maksun vahvistamisesta tilinpäätöksen yhteydessä tuntuu niin ikään toimivalta.

Sen sijaan kysymystä apporttisääntelyä koskevien säännösten keventämisestä tulee harkita tarkoin. Tässä yhteydessä kyse ei ole ainoastaan osakkeiden (tai yhtiön) rekisteröintiä koskevista kysymyksistä, vaan myös sen varmistamisesta, että apporttimaksua voidaan katsoa yhtiön toimesta arvioidun perusteellisesti. Kysymys on myös johdon huolellisuusvelvollisuuden korostumisesta, koska nykymuodossaan apporttimaksujen tulleessa kyseeseen hallitus joutuu arvioimaan asiaa myös sen kannalta, että järjestely täyttää lain edellytykset myös ulkopuolisen riippumattoman asiantuntijan näkemyksen mukaan. Asian yksityiskohtaisempi kommentointi on kuitenkin tässä yhteydessä vaikeaa, koska tältä osin ei ole tarkempaa näkemystä, miten säännöksiä on ajateltu muutettavan.

2.5 Osakkeiden luovutusrajoitukset

Asianajajaliitto pitää perusteltuna ehdotusta luovutus- ja hankintaehtoja koskevien rajoitusten poistamisesta tai lieventämisestä. Tässä yhteydessä on kuitenkin harkittava tarkoin, onko lakiin tarpeen ottaa jotain “tyyppipakkoa” koskevia määräyksiä tai vapauttaa määräykset kokonaisuudessaan. Ongelmaksi saattaa käytännön tasolla tulla se, että määräysten vapauttamisen seurauksena rajoituksia saatetaan muotoilla epäselvinä tai tulkinnanvaraisina, mikä puolestaan on omiaan aiheuttamaan oikeudellista epävarmuutta. Koska rekisteriviranomainen ei arvioisi määräysten lainmukaisuutta, jäisivät epäselvät/lainvastaiset määräykset kuitenkin laatijan/yhtiön riskiksi. Selvää lienee kuitenkin se, että luovutusrajoitusten poistaminen on omiaan luomaan käytäntöä, jossa tiettyjen ulkomaalaisomisteisten yhtiöiden yhtiöjärjestyksiin alettaisiin kirjata pitkiä ja monimutkaisia osakkeiden omistamiseen ja siirtoon liittyviä määräyksiä angloamerikkalaisen käytännön mukaisesti. Nyt määräykset on sisällytetty osakas- tai muihin vastaaviin sopimuksiin ja näiden määräysten oikeusvaikutuksia saatettaisiin yhtiöjärjestyksiin sisällytettyinä joutua arvioimaan varsin monissa tilanteissa.

2.6 Yhtiön omaisuuden panttauskielto

Asianajajaliitto pitää perusteltuna selvittää ehdotusta, jonka mukaan yhtiöjärjestykseen voitaisiin ottaa määräys yhtiön oikeudesta pantata sen omaisuutta. Tällainen määräys voisi olla omiaan poistamaan epävarmuutta muun muassa yhtiön rahoitusjärjestelyiden yhteydessä, ja varsinkin tilanteissa, joissa järjestelyyn liittyy ulkomaalaisia rahoittajia tai muita sopimuspuolia. Yhtiöjärjestyksessä oleva panttauskielto ei kuitenkaan voine julkistamisdirektiivistä johtuen saada vaikutusta suhteessa kolmanteen, joten sen merkitys ei ehkä olisi kovin suuri muutoin kuin tiukentamalla johdon vastuuta.

Sen sijaan tulee harkita, onko tarpeen edellyttää tällaisen määräyksen poistamiselta velkojainsuojamenettelyä koskevien määrämuotojen noudattamista. On toki selvää, että asialla on vaikutusta velkojiin, mutta menettely on varsin raskas ja antaa myös sellaisille velkojille, joiden asemaan määräyksellä ei ole merkitystä, mahdollisuuden vaikuttaa yhtiöjärjestyksen sisältöön.
Lisäksi on huomattava, että laittoman varojenjaon rangaistusvastuu ei automaattisesti tulisi panttauskiellon rikkomisen sanktioksi, vaan tästä pitäisi säätää erikseen. Tältä osin on tarkemmin arvioitava, onko perusteltua laajentaa rangaistusvastuuta suhteessa nykytilaan.

2.7 Osakkaan tiedonsaantioikeus

Asianajajaliitto pitää ehdotusta vaikeana käytännön tasolla eikä siten kannata ehdotusta. Osakkaan tiedonsaantioikeutta koskevat säännökset katsottiin ongelmallisiksi jo aiemmin voimassa olleessa osakeyhtiölaissa ja määräykset päätettiin poistaa nykyisestä laista. Siten on kyseenalaista, tuleeko tällaisia määräyksiä sisällyttää lakiin vastaisuudessa. Osakeyhtiömuodossa yhtiön johdolla on salassapito- ja lojaliteettivelvollisuus, joka ei sellaisenaan ulotu osakkeenomistajatahoihin. Liiketoiminnan harjoittaminen edellyttää monissa tilanteissa sitä, että tieto yhtiön liikesalaisuuksista, suunnittelemista yritysjärjestelyistä tai muista sellaisista ei valu yhtiön johdon ulkopuolelle. Tätä saattavat rajoittaa myös erilliset salassapitovelvoitteet, joita yhtiölle asetetaan. Ei ole perusteltua, että tämä tieto olisi aina kaikkien osakkeenomistajien käytettävissä ja siten vaarantaisi yhtiön liiketoimintaa. Lisäksi ehdotus, jossa määräys soveltuisi uusiin yhtiöihin, on ongelmallinen. Myöskään kyselyoikeuden kehittäminen ehdotetussa muodossa ei ole perusteltua. Osakkeenomistajilla on suhteellisen hyvä mahdollisuus tiedonsaantiin jo nykyiselläänkin eikä ehdotettu toimintamalli tosiasiassa parantaisi osakkeenomistajan asemaa. Kun tutustumisoikeus oletettavasti useimmissa tapauksissa poistettaisiin yhtiöjärjestysmääräyksellä, olisi sääntely ainakin parempi rakentaa siitä lähtökohdasta, että tutustumisoikeutta ei ole, mutta se voitaisiin yhtiöjärjestysmääräyksellä antaa.

2.8 Edustamisoikeuden rajoitukset

Asianajajaliitto pitää ehdotusta edustamiseen oikeutettujen edustamisoikeuden rajoitusten selventämisestä periaatteellisella tasolla perusteltuna ja siten lähtökohtaisesti kannatettavana. Tältä osin tulee kuitenkin huomioitavaksi, että käytännössä tällaisten rajoitteiden määrittely laissa voi olla erittäin vaikeaa, tai jopa mahdotonta ja saattaa siten olla omiaan aiheuttamaan enemmän epäselvyyttä. Edustamisoikeuteen liittyvät kysymykset on joka tapauksessa arvioitava aina tapauskohtaisesti muun muassa kunkin yhtiön toiminnan laajuuden ja sen mukaan, miten toiminta on käytännössä järjestetty. Asianajajaliitto esittää kuitenkin pohdittavaksi, voitaisiinko esimerkiksi määräysten sanamuotojen tarkentamisella tai muotoilulla saavuttaa tavoiteltuja hyötyjä. Lisäksi julkistamisdirektiivi aiheuttaa tällaiselle sääntelylle merkittävästi rajoitteita.

2.9 Osakkeiden merkintäehdot

Arviomuistiossa kuvattu mahdollinen muutostarve on esitetty hyvin yleisellä tasolla ilman konkreettisia muutosehdotuksia. Oletettavasti muutos liittyy ainakin verolainsäädännön muutostarpeisiin, joilla voi olla merkitystä jo nyt voimassa olevien osakeyhtiölain säännösten käyttökelpoisuuteen. Omien osakkeiden luovuttamisen verokohtelun osalta Asianajajaliitto kannattaa muutosta, joka mahdollistaisi monipuolisemman omien osakkeiden käyttömahdollisuuden veroneutraalilla tavalla. Tältä osin kyse ei kuitenkaan ole osakeyhtiölain muutostarpeesta, vaan verolainsäädännön ja verotuskäytännön muutoksista, joita ei tässä yhteydessä käsitellä.

Esitys, että osakeannissa osakkeet olisi voitava luoda ja antaa maksua vastaan samanaikaisesti, on periaatteellisesti kannatettava. Esitys siitä, että osakeantiin olisi voitava liittää vastaavia ehtoja kuin osakekauppaan, voi johtaa myös ongelmiin, koska osakesijoituksille on tarpeen turvata tiettyä pysyvyyttä ja osakkaiden yhdenvertaisen kohtelun varmistaminen voi käydä hankalaksi, jos joku osakas saa esimerkiksi oikeuden halutessaan myydä merkitsemänsä osakkeet takaisin yhtiölle.

Muilta osin ehdotettuja muutoksia on vaikea kommentoida, koska näitä ei ole sen tarkemmin yksilöity. Asiallisesti osakkeiden merkintäehtojen osalta emme koe merkittävää muutostarvetta.

2.10 Varojenjako ja rakennejärjestelyt

Arviomuistion kohdassa 3.1.10 on esitetty useita varojen jakoon, omien osakkeiden hankinnan rahoittamiseen ja velkojainsuojamenettelyyn liittyvää muutosehdotuksia, joista osa on Asianajajaliiton näkemyksen mukaan asiallisesti perusteltuja alla esitettävin rajauksin.
Arviomuistiossa on esitetty, että lahjat tulisi nimenomaisesti sisällyttää varojenjaon määritelmään. Asianajajaliiton näkemyksen mukaan ehdotettu muutos ei ole tarpeen, koska nähdäksemme asiasta ei käytännön tasolla esiinny ristiriitaisia tulkintoja eikä asiaa ole koettu ongelmallisena.
Arviomuistiossa on esitetty, että laitonta varojenjakoa tulisi lakitekstissä täsmentää. Asianajajaliiton näkemyksen mukaan tällainen täsmennys olisi perusteltua, mutta käsityksemme mukaan täsmentäminen ei käytännössä olisi mahdollista ottaen huomioon moninaiset käytännön tilanteet, joihin laiton varojenjako voi liittyä. Täsmennyksen voidaan jopa katsoa saavan aikaan tulkintaongelmia, mikäli muutoksen voitaisiin katsoa olevan joltain osin tyhjentävä tai antavan yleiset tulkintaperusteet säännöksen noudattamiselle. Tosiasia kuitenkin on, että lakitekstissä lienee mahdotonta määritellä tyhjentävästi tilanteita, jotka olisivat katsottavissa laittomaksi varojenjaoksi.

Arviomuistiossa on esitetty, että yhtiön maksukyvyn arvioinnin perusteet tulisi esittää laissa. Kysymys on erittäin vaikea, koska asiaan liittyy hyvin monen tyyppisiä ongelmia. Kategorisen laskentamääritelmän tai toimintamallin (kuten esim. kassavirtalaskelman laadinta tms.) ei liene toimivin tapa ratkaista asiaa, minkä lisäksi se on omiaan lisäämään hallinnollista rasitetta varojenjakotilanteessa. Lisäksi tulee pitää mielessä, että minkään formaalin menettelyn edellyttäminen, jolla ei ole tosiasiallista merkitystä käytännön tasolla, ei edistä läpinäkyvyyttä tai velkojainsuojaa.

Periaatteessa koko maksukykyisyyden arvioinnista voitaisiin luopua ja arvioida varojenjakoa esimerkiksi insolvenssimenettelyyn sovellettavien säännösten (lähinnä takaisinsaantilain) näkökulmasta. Asianajajaliiton näkemyksen mukaan maksukykyisyystesti on kuitenkin perusteltua säilyttää laissa, jos ei muuta, niin ainakin yhtiön johdon huolellisuusvelvoitteen korostamisen kannalta. Toinen asia on sitten se, miten tätä säännöstä käytännössä tulkitaan ja noudatetaan. Oikeuskäytännön perusteella tältä osin ei liene juurikaan haettavissa tukea ja siten määräys on jäänyt hieman akateemisen pohdinnan tasolle. Lakia muutettaessa tulee kuitenkin huolellisesti arvioida, onko tarkentaminen mahdollista tai perusteltua.

Arviomuistion mukaan osakeyhtiölainsäädännön kannalta ajantasainen, koneellisesti käsiteltävä yhtiön talous- ja omistajatieto luo edellytyksiä sille, että vähemmistöosakkaiden ja velkojien suoja perustetaan nykyisen pääomavaatimuksen ja ns. tasetestien sijasta tai suuremmassa määrin yhtiön maksukykyyn ja tulevaisuuden näkymiin (esim. kassavirta, kannattavuus). Väitettä ei kuitenkaan perustella. Maksukyky ja tulevaisuuden näkymät ovat usein kovin epävarmoja ja eivät ole välttämättä mitenkään johdettavissa historiallisesta taloustiedosta. Tulevaisuutta koskevan taloustiedon laatimispakko lisäisi olennaisesti liiketoiminnan kustannuksia, ja olisi kovin epävarmaa, syntyisikö tällaisesta vastaavaa hyötyä. Samoin olisi syytä kysyä, miten nyt esitetty suhtautuu tavoiteltuun hallinnollisen taakan keventämiseen.

Maksukyvyn arviointia ei ole perusteltua selventää ainakaan lisäämällä dokumentaatiovaatimuksia, sitomalla arviointia jaon toteutushetkeen tai asettamalla aikarajaa arvioinnin kestolle. Tämän osalta viitataan aiempaan ministeriön muistioon annettuun Suomen Asianajajaliiton lausuntoon 17.7.2009.

Asianajajaliitto pitää kannatettavana ehdotusta ottaa lakiin väliosinkoa koskeva nykyistä asiantilaa selventävä määritelmä. Tällä voitaisiin poistaa tarpeettomia keskusteluja lain sisällön tulkinnasta. Tällaisen lisäyksen tekeminen ei sinällään olisi pakollista.

Asianajajaliitto pitää tarpeettomana ehdotusta määritellä laissa konserniavustuksen ja vähemmistöosingon suhdetta. Konserniavustus ja sitä koskeva sääntely on verolainsäädännössä määritelty ja sen sisällyttäminen osakeyhtiölakiin saattaisi aiheuttaa tulkintaongelmia ja edellyttää laajempaa muutostarvetta osakeyhtiölakiin. Konserniavustuksen suhde vähemmistöosinkoon on vain vähäinen osa ongelmaa. Vähemmistösuojan kannalta ongelman muodostaa myös esimerkiksi suunnitelman ylittävät poistot ja mahdollisuus siirtää liiketoimintaa tytäryhtiöihin. Jotta vähemmistöosinko saisi aidosti suojaa, tulisi määrä sitoa konsernitilinpäätöksen lukuihin ja velvoittaa emoyhtiön johto huolehtimaan tulojen kotiuttamisesta emoyhtiöön siinä määrin, että osinkovelvoite voidaan toteuttaa. Tällainen sääntely voisi toki aiheuttaa muita ongelmia.
Konsernitilinpäätöksen laatimisvelvollisuus voitonjakotilanteissa pitäisi poistaa eli kumota OYL 8:9.2.

Asianajajaliitto pitää perusteltuna ehdotusta rajoittaa omien osakkeiden hankinnan rahoituskieltoa. Kysymys on tällä hetkellä monissa yhteyksissä hyvin tulkinnanvarainen ja aiheuttaa epäselvyyttä. Koko kysymyksen tulisi rinnastua osakeyhtiölain yleisten periaatteiden tulkintaan, eli kysymykseen siitä, mihin tarkoitukseen yhtiön varoja voidaan liiketaloudellisin perustein käyttää. Tällöin ei liene tarpeen rajata jotain yksittäistä käyttötarkoitusta erityissäännöksellä.

Asianajajaliitto pitää perusteltuna ehdotusta tarkentaa osakepääoman alentamista koskevia määräyksiä. Kysymys on kuitenkin laajempi ja liittyy osittain myös vähimmäisosakepääomaa koskevien määräysten muuttamiseen. Nykyinen formaali velkojainsuojamenettely kaikissa osakepääoman alentamisen tilanteissa lienee kuitenkin sellaisenaan tarpeetonta. Jos velkojainsuoja pyritään muiltakin osin toteuttamaan sen kautta, että yhtiön johto joutuu arvioimaan yhtiön maksukyvyn säilymistä (eli laajentaa velkojainsuojan myös vapaaseen omaan pääomaan), herää kysymys, onko perusteltua yhdessä varojenjakotilanteessa antaa kaikille yhtiön velkojille oikeus vastustaa järjestelyä, jos ei muutoin vaaranneta yhtiön taloudellista asemaa.

Arviomuistiossa esitetty tarve omistuksen ja pääomarakenteen suhteen sulautumista vastaavien yritysjärjestelyiden sääntelyyn on esitetty yleisellä tasolla eikä tältä osin ole selvää, mitä halutaan esittää. Asiaa on mahdollista arvioida sen jälkeen, kun siitä on joku konkreettinen esitys olemassa.
Jos PRH voi todeta riittävän usein maksun tai vakuuden, helpottaisi tämä järjestelyiden toteuttamista shikaaniluontoisista vastustuksista huolimatta. Pelkkä lyhyehkö aikaviive ei välttämättä riitä turvaamaan velkojan asemaa, sillä esimerkiksi velan oikeudellinen perintä vie helposti niin paljon aikaa, että velkoja ei ehdi saamaan maksua ennen alennuksen toteuttamista, vaikka vastustaisi järjestelyä.

Finanssialan keskusliiton esittämän Scheme of Arrangement -järjestelyä vastaavan menettelyn sisällyttämisen osakeyhtiölakiin Asianajajaliitto katsoo tässä yhteydessä tarpeettomaksi. Asia vaatisi huomattavasti lisäselvityksiä ja näiden perusteella tarkemmin arvioitavaksi, onko menettely ylipäätään soveltuva Suomen oikeusjärjestykseen, ja toisaalta olisiko osakeyhtiölaki tässäkään tapauksessa oikea paikka asian sääntelylle.

2.11 Yhtiön purkaminen

Asianajajaliitto pitää yleisellä tasolla perusteltuna ehdotusta yksityisen osakeyhtiön kevennetystä purkumenettelystä, mutta asia vaatii lisäselvitystä. On totta, että osakeyhtiön purkaminen ainoastaan tietyn varsin formaalin menettelyn kautta on omiaan rajoittamaan yhtiömuodon käyttöä. Yhtiöitä jää myös “roikkumaan” rekisteriin toimimattomina, koska tyhjän tai vähävaraisen yhtiön purkamista ei jakseta tai kustannussyistä haluta toteuttaa määrämuotojen mukaisesti. Tältä osin tulee kuitenkin pitää mielessä, että osakeyhtiön purkaminen määrämuotoja noudattaen (eli erillisen selvitysmenettelyn kautta) perustuu osakeyhtiömuotoon liittyvään osakkeenomistajan rajoitettuun vastuuseen. Määrämuotojen olennainen vapauttaminen edellyttää siten sitä, että velkojainsuoja voidaan turvata myös tällaisen vaihtoehtoisen purkamisen ollessa kyseessä. Tulee myös muistaa, että yksityisiä osakeyhtiöitä (tai yhtiöitä, joissa on ainoastaan yksi omistaja) on hyvin erilaisia ja vastaavasti tällaisten yhtiöiden varallisuus- ja vastuuasemat poikkeavat merkittävästi toisistaan ja kategorinen rajaus siitä, millaisiin yhtiöihin joku vähemmän formaali purkumenettely olisi käytettävissä, saattaa olla omiaan aiheuttamaan tulkintavaikeuksia.
On lisäksi huomattava, että ainoan osakkeenomistajan ottaessa yhtiön velat vastatakseen ei tämä välttämättä turvaisi yhtiön velkojien asemaa (esim. yhtiöllä olisi varoja velkojen verran, mutta osakas olisi ylivelkainen; jos osakas purkamisen jälkeen käyttäisi yhtiön varat omien velkojensa maksuun, yhtiön velkoja jäisi maksamatta, vaikka yhtiössä olisi ollut varoja velan maksuun).

2.12 Yhtiön vahingonkorvausvastuu

Asianajajaliitto ei näe suoranaista estettä yhtiön vahingonkorvausvastuun määrittelemiselle osakeyhtiölaissa, mutta ei toisaalta koe, että tälle olisi nimenomaista tarvetta. Tällä hetkellä tietyissä oikeustapauksissa yhtiön omaa korvausvastuuta on sovellettu ilman nimenomaista lainsäännöstäkin.

3 DIGITALISOINNIN MAHDOLLISUUKSIEN HYÖDYNTÄMINEN

3.1 Osakeyhtiön rekisteröinnin helpottaminen

3.1.1 Tekniset ratkaisut toiminimen etsimiseen

Asianajajaliitto pitää keskustelua vapaan toiminimen etsimisen helpottamisesta lähtökohtaisesti perusteltuna, mikäli tämä olisi teknisesti toteuttavissa. Mahdollista olisi myös pohtia rakennetta, jossa tarkempi toiminimitutkimus olisi maksullista, jolloin sen käyttämisestä voitaisiin kattaa osa teknisen toteutuksen kuluja.

Keskusteluissa on esitetty vaihtoehtona myös luopumista manuaalisesta toiminimiesteiden tutkimisesta, jota perustellaan muun muassa sähköisen perustamisen helpottamisella, nopeuttamisella ja kustannusten alentamisella. Kysymys on kuitenkin monisyinen, koska nimen rekisteröintiesteiden tarkastaminen rekisteröinnin yhteydessä rajaa merkittävästi jälkikäteisiä toiminimien ja tavaramerkkien rikkomiseen liittyviä prosesseja. Mikäli asia jätettäisiin kokonaisuudessaan jälkikäteisen tuomioistuinprosessin varaan, on vaarana, että nimiriitoihin liittyvät kustannukset tulisivat osapuolille olennaisesti kalliimmiksi esimerkiksi oikeudenkäyntikustannuksista johtuen tai sen vuoksi, että yhtiö saattaa nimen rekisteröimisen jälkeen käyttää merkittävän määrän varoja uuden toiminimen brändäykseen yms. Tietämättä, tullaanko nimen rekisteröintiä moittimaan jälkikäteen. On toki totta, ettei rekisteröinti nykyisinkään takaa sitä, ettei nimeä lähdettäisi jälkikäteen moittimaan, mutta riski tähän on oletettavasti pienempi kuin tilanteessa, jossa nimen rekisteröitävyyttä ei tutkita lainkaan.

3.2 Kaupparekisterin ajantasaisuuden parantaminen

Asianajajaliitto ei pidä perusteltuna muun muassa ehdotusta johdon ja edustajien toimikauden sitomisesta rekisteröintiin. Nykyinen malli on toimiva eikä muuttamiselle nähdä varsinaista tarvetta.

3.3 Sähköinen osake- ja osakeluettelopalvelu

Asianajajaliitto kannattaa ehdotusta sisällyttää sähköiseen osake- ja osakasluettelopalveluun myös ao. järjestelmään kuulumattomat yhtiöt. Asia vaatii kuitenkin lisäselvitystä, jotta saataisiin varmistettua, että mm. tarjottavan palvelun luotettavuus olisi riittävä ja että palvelu ei muodostuisi hinnaltaan sellaiseksi, joka estäisi palvelun käytön. Pakottavaa tarvetta ei tällaiselle palvelulle kuitenkaan nähdä.

3.4 Yhtiön sisäinen sähköinen viestintä ja asiakirjat

Asianajajaliitto pitää ehdotusta perusteltuna. Suomessa yleisesti sovelletaan lakia varsin vapaasti, mikä mahdollistaa jo nyt vaihtoehtoisten mallien käyttämisen, vaikka näitä ei nimenomaisesti lakitekstissä olekaan kirjoitettu auki. Olisi kuitenkin perusteltua nimenomaisesti myös lakitekstissä mahdollistaa laajempi sähköisen menettelyn salliminen epäselvyyksien välttämiseksi (mm. koskien asiakirjahallintaa ja kokousmenettelyitä).

3.5 Jälkiapporttisäännökset

Asianajajaliitto pitää ehdotusta jälkiapporttia koskevien säännösten selventämisestä perusteltuna, koska joissain tilanteissa on nykyisin ollut havaittavissa epäselvää ja epäjohdonmukaista laintulkintaa. Toisin kuin mitä yleensä halutaan ajatella, ei kysymys ole kaikissa tilanteissa selvä ja yksiselitteinen (eli milloin säännökset soveltuvat ja milloin eivät).

3.6 Omien osakkeiden hallussapitoa koskevat rajoitukset

Asianajajaliitto pitää perusteltuna ehdotusta Oyj:n omien osakkeiden hallussapitoa koskevan enimmäismäärän poistamisesta. Vaikka asia ei kovinkaan monessa tilanteessa ole ongelma, on vaikea nähdä, miksi tällaisen rajoituksen tulisi olla laissa.

3.7 Vastuun samastus

Arviomuistiossa on lisäksi käsitelty vastuun samastukseen liittyviä kysymyksiä, vaikka asian osalta ei muutosta tässä yhteydessä ole esitetty. Asianajajaliitto haluaa tuoda esille näkemyksen, jonka mukaan vastuun samastus on lainsäädännöllisesti hankala. Asian sääntely saattaisi olla tulkinnallisesti ristiriidassa OYL 1:2.2 § kanssa, jolloin tulee pohdittavaksi, tulisiko kyseinen säännös kumota harhaanjohtavana. Huomattava on myös, että laissa ei tulisi olla sellaisia määräyksiä, joita ei kuitenkaan noudateta.

Vastuun samastus ei ole ylipäätään perusteltu osakeyhtiölain kannalta, eikä siitä saisi määriteltyä riittävän täsmällisiä kriteereitä lainsäädäntöön. Toisaalta nyt on vedottu vastuun samastukseen ja asiaa koskevaa oikeuskäytäntöäkin on olemassa ilman selviä kriteereitä ja lain määräystä. Näissä tilanteissa kyse on ennemminkin yleisestä oikeuden väärinkäytön kiellosta kuin vastuun samastamisesta sellaisenaan. Kysymys on kuitenkin huomattavan paljon laajempi eikä tarkoituksena liene puuttua osakkeenomistajan rajoitetun vastuun periaatteeseen.

Helsingissä, 16. päivänä elokuuta 2016

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

Jarkko Ruohola
Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja

LAATI
Asianajaja Marko Vuori, Asianajotoimisto Krogerus Oy, Helsinki

Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntija-ryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu yhtiöoikeuden asiantuntijaryhmässä.