rss Asianajajaliiton tiedotteita ja lausuntoja

16.5.2018 9.42

Lausunto lupalakimieslain muutostarpeita koskevasta arviomuistiosta

Dnro 20/2018

Lausuntopyyntönne: OM 1/42/2017, 23.3.2018

ARVIOMUISTIO LUVAN SAANEISTA OIKEUDENKÄYNTIAVUSTAJISTA ANNETUN LAIN MUUTOSTARPEISTA

Oikeusministeriö on pyytänyt Asianajajaliiton lausuntoa lupalakimieslain muutostarpeita koskevasta arviomuistiosta. 

Suomen Asianajajaliitto on lausuntoa laatiessaan kuullut myös Asianajajaliiton yhteydessä toimivaa valvontalautakuntaa ja lausuu asiassa seuraavaa.

1 Luvan myöntämisen edellytykset

1.1 Perehtyneisyyttä koskeva edellytys

1.1.1 Perehtyneisyyttä koskevan edellytyksen harkinnanvaraisuus

Suomen Asianajajaliitto (jäljempänä ’Asianajajaliitto’) yhtyy oikeudenkäyntiavustajalautakunnan (jäljempänä myös ’lautakunta’) ja valtioneuvoston oikeuskanslerin (jäljempänä ’oikeuskansleri’) näkemykseen siitä, että oikeudenkäynnin asianosaisten oikeusturva sekä oikeudenmukaisen oikeudenhoidon turvaaminen edellyttäisivät, että lautakunta voisi harkintansa mukaan pyytää selvitystä hakijan työkokemuksesta ja käyttää harkintavaltaa luvan myöntämisessä. 
 
Oikeusministeriön arviomuistiossa on todettu, että harkinnanvaraisuuden lisääminen merkitsisi osaltaan perehtyneisyyttä koskevan kelpoisuusehdon kiristämistä ja alalle pääsyn tarpeetonta vaikeuttamista. Arviomuistion mukaan jälkivalvonnalla on mahdollista puuttua havaittuihin puutteisiin lupalakimiehen toiminnassa. 

Valvontalautakunnan havaintojen mukaan voimassa olevan lain puitteissa mahdollisuudet jälkivalvontaan ovat hyvin rajalliset. Luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan perehtyneisyys ja ammattitaitovaatimuksen arviointi voivat tulla käytännössä arvioitaviksi sattumanvaraisesti ja ainoastaan silloin, jos luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan menettelystä tehdään kantelu. Jälkivalvontaa ja asian selvittämistä rajaa se, että luvan saaneet oikeudenkäyntiavustajat ovat valvonnan alaisia ainoastaan oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan tehtävässä.  

Valvontalautakunnalle ei välttämättä ole toimitettu mahdollisista selvityspyynnöistä huolimatta sellaista selvitystä, jonka perusteella valvontalautakunta voisi tehdä arvionsa luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan ammattitaitovaatimusta koskevan velvollisuuden täyttämisestä. 

Asianajajaliitto katsoo, että vaikka alalle pääsy onkin tärkeä asia, lähtökohtana tulisi kuitenkin ottaa huomioon se, että alun perin koko lupalakimieslain tarkoituksena oli varmistaa, että oikeudenkäyntiasiamiehenä ja -avustajana toimisi ammattitaitoinen ja oikeudenkäyntiasioihin perehtynyt avustaja. Oikeudenkäyntiavustajalautakunnalla tulisi olla mahdollisuus vaatia tarkempaa selvitystä hakijan työkokemuksesta ja työhistoriasta. Lautakunnalla tulisi myös olla harkintavaltaa luvan myöntämisessä, mikäli hakijalla ei ole riittävää perehtyneisyyttä ja ammattitaitoa tehtävään.

2.1.2 Perehtyneisyys yliopistossa tehdyllä opintosuoritteella

Arviomuistiossa todetaan, että Lakimiesliitto on esittänyt, että asianajajatutkinnon lisäksi riittävä perehtyneisyys oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtäviin voitaisiin osoittaa yliopistossa tehdyllä opintosuorituksella. Lakimiesliitto esittää lisäksi, että oikeudenkäyntiavustajalautakunta hyväksyisi opintosuorituksen vaatimukset, koska lautakunnalla on parhaat valmiudet määritellä taso, jota oikeudenkäyntiasiamiehiltä ja -avustajilta tulee vaatia. Lakimiesliiton ehdotuksen mukaan opintosuoritus voisi olla jonkin verran suppeampi kuin asianajajatutkinto: kurssivaatimukset voisivat olla hieman rajatummat kuin asianajajatutkinnossa, mutta käytännön harjoitukset olisivat keskeisessä asemassa. Kyse olisi ns. ammatillisesta erityiskurssista. 

Lakimiesliiton mielestä saattaisi olla tarkoituksenmukaista, että oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan kelpoisuuden tuottava opintosuoritus korvaisi osan asianajajatutkinnon vaatimuksista: opintosuorituksen tehneet voisivat tällöin suorittaa asianajajatutkinnon täydentävällä suorituksella ilman, että heiltä vaaditaan koko asianajajatutkinnon suorittamista. Tämä asia jäisi Asianajajaliiton päätettäväksi. 

Asianajajaliitolla ei ole huomauttamista sen suhteen, että riittävän perehtyneisyyden osoittamiseksi hakija voisi suorittaa yliopistossa erillisen opintosuorituksen, joka antaisi valmiuksia lupalakimiehen tehtävään. Asianajajaliitto ei tule kuitenkaan hyväksymään, että tällaisella opintosuorituksella voisi korvata osan asianajajatutkinnosta. Asianajajatutkinto on asianajajan ammattiin pätevöittävä ammattitutkinto, jonka sisällön suunnittelee Asianajajaliiton tutkintolautakunta. Tutkinnon sisältö suunnitellaan siten, että se antaisi mahdollisimman hyvät valmiudet asianajajan ammattiin ja kouluttajina toimivat kokeneet asianajajat. Asianajajakunnan riippumattomuus edellyttää, että asianajajatutkinto on Asianajajaliiton hallinnoimaa. Asianajajaliitolla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa yliopistojen mahdollisen erillisen opintosuorituksen sisältöön. Asianajajatutkinto on kokonaisuus eikä sen pilkkominen ole tarkoituksenmukaista.  

1.2 Rehellisyyttä koskeva edellytys

1.2.1 Rehellisyyttä koskevan edellytyksen harkinnanvaraisuudesta

Lupalakimieheltä edellytetään rehellisyyttä. Laissa on rehellisyysvaatimusta täsmentävä säännös, jonka mukaan henkilö ei ole rehellinen, jos hänet on lainvoiman saaneella tuomiolla viiden viimeisen vuoden aikana tuomittu vankeusrangaistukseen tai kolmen viimeisen vuoden aikana sakkorangaistukseen rikoksesta, joka osoittaa hakijan olevan sopimaton toimimaan oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana. Oikeuskansleri on kiinnittänyt huomiota siihen, että hakijan oikeusturvan kannalta asioiden pitkä käsittelyaika (esitutkinta tai oikeudenkäynti) voi olla kohtuuton. Lisäksi muutoksenhaku pidentää aikaa, jona hakija voi hakea lupaa. 

Asianajajaliitto katsoo, että oikeuskanslerin esitys siitä, että oikeudenkäyntiavustajalautakunnalla tulisi olla mahdollisuus ottaa lupaharkinnassaan huomion hakijaan kohdistuneen rikosprosessin poikkeuksellisen pitkä kesto, on kannatettava. Erityistapauksissa voitaisiin ottaa huomioon esimerkiksi rikoksesta kulunut poikkeuksellisen pitkä aika.

1.2.2 Tuomioistuimen velvollisuudesta valvoa lupalakimiehen rehellisyyttä


Oikeudenkäyntiavustajalautakunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että lupalakimiesten saamista rikostuomioista tulee lautakunnalle tietoa muissa kuin esiintymiskieltoon johtaneissa tapauksissa vain hyvin satunnaisesti ja kulkupuheina. Lautakunta onkin ehdottanut, että OK 15 luvun 10a §:ään lisättäisiin tuomioistuimille velvollisuus ilmoittaa oikeudenkäyntiavustajalautakunnalle, jos avustaja tuomitaan rangaistukseen rikoksesta, jolla voi olla merkitystä harkittaessa hänen sopivuutta tehtäväänsä. Ehdotuksen mukainen tuomioistuimen ilmoitusvelvollisuus koskee lupalakimiehen saamaa rikostuomiota, jolla voisi olla merkitystä harkittaessa hänen sopivuutta tehtävään. Kysymykseen voisi siten tulla lupalakimiehen niin ammattitoiminnassa kuin muussa toiminnassa syyksiluettu rikos. Vastaavasta tuomioistuimen velvollisuudesta ilmoittaa asianajajan tekemästä rikoksesta ei ole säädetty.

Arviomuistiossa todetaan, että ilmoitusvelvollisuuden piiriin eivät kuuluisi kaikki vireillä olevat rikosasiat eivätkä toisaalta rajatusti ammattitoiminnassa tehdyt rikokset. Esitys merkitsisi tuomioistuimen kannalta harkinnanvaraista ilmoitusvelvollisuutta. Tuomioistuimen velvollisuutena olisi arvioida antamansa rikostuomion ja syyksiluetun teonkuvauksen mahdollista vaikutusta ja merkitystä lupalakimieslaissa säädettyihin luvan myöntämisen edellytyksiin nähden. Tällaisen arvion tekeminen ei arviomuistion mukaan luontevasti sovi tuomioistuimen tehtäviin. 

Edelleen arviomuistion mukaan ehdotuksessa ei ole esitetty ja sen arvioinnissa ei ole ilmennyt perusteita sille, että lupalakimiesten osalta tulisi ilmoitusvelvollisuudesta säätää toisin kuin useiden muiden elinkeinolupasääntelyn piirissä olevien toimien ja tehtävien osalta. Ei siis voida nähdä perusteltuna, että ilmoitusvelvollisuus koskisi kaikkia lupalakimiesten rikosasioita tai että ilmoitusvelvollisuus olisi yhtä laajaa kuin se on virkamiesten osalta. Mikäli ilmoitusvelvollisuudesta säädettäisiin, voitaisiin harkita vastaavaa sääntelyä kuin muiden elinkeinolupaa edellyttävien toimien ja tehtävien osalta. Tällöin tuomioistuimen tulisi ilmoittaa rikokset, joihin henkilö on syyllistynyt ammattitoiminnassaan. Tämä sääntelyratkaisu olisi puolestaan epäjohdonmukainen suhteessa muihin samaa ammattitoimintaa harjoittaviin eli asianajajiin nähden. Kun ei asianajajien osalta ole säädetty tällaisesta tuomioistuimen ilmoitusvelvollisuudesta, ei ilmoitusvelvollisuutta myöskään lupalakimiesten osalta nähdä perustelluksi. 

Asianajajaliitto toteaa, että asianajajan on hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 3.5-kohdan mukaan täytettävä hänelle uskotut tehtävät rehellisesti ja esiinnyttävä asiallisesti ja moitteettomasti. Asianajajan on asianajotoiminnassaan ja muutenkin vältettävä kaikkea, mikä saattaa alentaa asianajajakunnan arvoa tai vähentää luottamusta asianajajakuntaan. Asianajajan kohdalla tämä tarkoittaa asianajajakunnan arvon mukaista toimintaa myös muussa kuin ammattitoiminnassaan, eli myös vapaa-ajalla. Asianajaja on valvonnan alla kaikessa toiminnassaan. 

Asianajajaliiton hallitus valvoo asianajajia ja esimerkiksi, jos asianajaja syyllistyy rikokseen vaikka vapaa-ajallaan, Asianajajaliiton hallitus käynnistää asiassa valvontamenettelyn asianajajaa kohtaan. Asianajajaliitto saa varsin sattumanvaraisesti, yleensä tiedotusvälineiden kautta, tietoonsa, mikäli asianajaja on rikoksesta epäiltynä tai hänet on tuomittu rikoksesta. Asianajajaliitto katsoo, että tuomioistuimet voisi velvoittaa ilmoittamaan myös Asianajajaliitolle aina, kun asianajaja on tuomittu jostain rikoksesta. Valtakunnansyyttäjä on antanut syyttäjille määräyksen ilmoittaa Asianajajaliitolle, mikäli syyttäjä vaatii rangaistusta asianajajalle, mutta valitettavasti tämä ilmoitusvelvollisuus ei ole toteutunut toivotulla tavalla.

Mikäli tuomioistuimen tulisi tehdä asianajajista edellä mainittu ilmoitus, se tulisi tehdä myös lupalakimiehistä.

1.3 Hakijan ilmeinen sopimattomuus

Lupalakimieslain 2 §:n 1 momentin 3-kohdassa edellytetään rehellisyyden lisäksi, että hakija ei ole ilmeisen sopimaton oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtävään.

Oikeuskansleri ja oikeudenkäyntiavustajalautakunta ovat kiinnittäneet huomiota siihen, ettei puutteellinen ammattitaito ole sellainen peruste, joka voitaisiin ottaa huomioon lupaharkinnassa. Oikeuskanslerin mukaan lupa tulisi myöntää vain hakijoille, joilla on tehtävään riittävä ammattitaito. Muutoin järjestelmän uskottavuus kärsii ja voisi syntyä tilanteita, jotka ovat kestämättömiä niin oikeudellista apua tarvitsevien ihmisten oikeusturvan kuin oikeudenhoidon kannalta yleisemminkin. Mikäli lupaharkinnassa ei olisi mahdollista arvioida luvan hakijan ammatillista osaamista ja kykyä toimia oikeudenkäyntiasiamiehenä ja -avustajana, olisi se vastoin lain tarkoitusta.

Lisäksi oikeuskansleri ja lautakunta ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että sopivuuden edellytys on säädetty lupalakimiesten osalta matalammaksi kuin asianajajien osalta. Asianajajien osalta asianajajalain 3 §:ssä säädetään, että asianajajan on oltava ominaisuuksiltaan ja elämäntavoiltaan sopiva harjoittamaan asianajajan tointa, kun taas lupalakimieheltä edellytetään ainoastaan, ettei hän ole ilmeisen sopimaton tehtävään. Oikeuskanslerin mukaan ei ole perusteita sille, että lupalakimiehen ja asianajajan sopivuutta arvioitaisiin eri tavoin. Lautakunnan mukaan sopivuus-kriteeri tulisi asettaa samalle tasolle kuin asianajajilla tai ainakin tarkistaa ilmeisen sopimattomuuden soveltamisalaa. Luvan myöntämisvaiheessa tulisi olla mahdollista selvittää, onko hakijalla riittävä ammattitaito tehtävien suorittamiseen.

Asianajajaliitto kannattaa oikeuskanslerin ja oikeudenkäyntiavustajalautakunnan esityksiä.

1.4 Ulkomailla suoritettu tutkinto

Asianajajaliitto kannattaa lautakunnan aloitetta, että ulkomailla suoritettua tutkintoa koskeva lupalakimieslain 2 § 1 momentin 1-kohta muutetaan vastaamaan, mitä asianajajan osalta on asiasta säädetty.


1.5 Yläikäraja

Lautakunta on saattanut arvioitavaksi, tulisiko lupalakimiehille säätää yläikäraja. Lautakunta on viitannut asianajajiin, jotka Asianajajaliiton sääntöjen mukaan eivät saa enää eläkkeelle siirtymisen jälkeen harjoittaa asianajotoimintaa.

Tältä osin lautakunnalla on väärä käsitys asianajajien osalta. Kun asianajaja saavuttaa iän, jonka jälkeen hän on oikeutettu vanhuuseläkkeeseen, hän voi edelleen jatkaa ammatinharjoittamista. Lautakunta tarkoittanee Asianajajaliiton sääntöjen 10 §:ää, jonka mukaan eläkkeelle siirtyvä asianajaja pysyy asianajajayhdistyksen jäsenenä, jos yhdistyksen hallitus hyväksyy hänen sitä koskevan hakemuksensa. Tällöin asianajaja siis omasta tahdostaan lopettaa asianajotoimintansa, mutta koska ainoastaan päätoimisesti asianajajan ammattia harjoittava on oikeutettu käyttämään asianajaja-nimikettä, on asianajajille annettu mahdollisuus käyttää eräänlaista kunniatitteliä ”asianajaja (eläkkeellä)”, jos hallitus sellaisen hänelle hakemuksesta myöntää. Tällöin asianajaja ei kuitenkaan saa enää harjoittaa asianajajan ammattia, vaan kysymys on ainoastaan kunniatittelistä. 
Asianajajaliitto ei kannata yläikärajan asettamista asianajajille tai lupalakimiehille.

2 Valvonta

2.1 Valvonnan laajuus

Lautakunta on aloitteessaan tuonut esille, että käytännössä on osoittautunut erityisen ongelmalliseksi rajanveto sen suhteen, kuuluvatko kulloinkin kysymyksessä olevat avustajan toimet valvonnan piiriin. Lautakunta on katsonut, että lupalakimiesten valvonnan tulisi olla yhtä kattava kuin asianajajilla eli kohdistua kaikkeen ammattitoimintaan. Myös oikeuskansleri on kiinnittänyt samaan asiaan huomiota. Valvonnan kannalta rajanvetoa on jouduttu tekemään paitsi sen suhteen, kuuluuko toiminta valvonnan piiriin, myös sen suhteen, mistä oikeudenkäyntitehtävän voidaan katsoa alkavan ja mihin päättyvän eli millä toimilla ennen ja jälkeen oikeudenkäynnin voidaan katsoa olevan yhteys oikeudenkäyntiin.

Asianajajaliiton yhteydessä toimiva riippumaton valvontalautakunta on jo alusta alkaen kiinnittänyt huomiota samoihin ongelmiin. Lupalakimieslain säätämisen tarkoituksena oli suojata kuluttajia ns. villien oikeudellisten avustajien suhteen. Laki rajoitettiin kuitenkin koskemaan vain oikeudenkäyntiasioita. Kuluttaja-asiakkaan kannalta ongelmallisempia tilanteita ovat kuitenkin muut tilanteet kuin oikeudenkäynnit, joissa paitsi rikosasioiden syyttäjä, myös tuomari ja vastapuolen avustaja, pystyvät havainnoimaan avustajan menettelyä ja toimintaa ja siten myös valvomaan sitä. Sen sijaan erilaiset muut oikeudelliset toimeksiannot, esimerkiksi sopimukset ja juridinen neuvonta, tapahtuvat yleensä ilman muiden läsnäoloa, jolloin erityisesti kuluttaja-asiakas ei voi tietää, onko hänen saamansa oikeudellinen apu ammattitaitoista, onko hänen avustajallaan esimerkiksi vastuuvakuutusta toiminnalleen tai kuka häntä valvoo. 

Asianajajaliitto on jo pitkään, erityisesti valvontalautakunnan kokemusten jälkeen, esittänyt, että kaikkien oikeudellisia palveluita tarjoavien tulisi kuulua saman valvonnan piiriin. Valvonnan piiriin kuuluminen on myös lupalakimiesten oikeusturvan kannalta tilannetta selventävä asia. 

Arviomuistiossa on kautta linjan lähtökohtana elinkeinovapaus ja kilpailu. Arviomuistion mukaan, jos valvontaa laajennettaisiin lupalakimiehen kaikkeen ammatilliseen toimintaan, se merkitsisi lupalakimiesjärjestelmän lähtökohtien ja tavoitteiden uudelleen arviointia. Arviomuistiossa todetaan lisäksi, että lupalakimiesjärjestelmä on ollut voimassa vasta varsin lyhyen aikaa. Muistiossa todetaan, että saatavan lausuntopalautteen perusteella on syytä arvioida, olisiko tässä vaiheessa riittävää seurata millaiseksi soveltamiskäytäntö vakiintuu. Muistiossa todetaan myös, että on huomioitava, että lupalakimiehen oikeusturvan kannalta seuraamusten soveltamisalan on oltava mahdollisimman selväpiirteinen ja ennustettava. Jotta järjestelmä olisi myös kuluttajille selkeämpi, olisi syytä pohtia, olisiko tietoutta lisättävissä muutoin kuin valvontaa laajentamalla.

Asianajajaliitto katsoo, että vastuun siirtäminen kuluttajille luotettavan oikeudellisen palveluntarjoajan valinnassa on kohtuutonta. Kuluttaja-asiakkaan on kaikesta valistuksesta huolimatta erittäin vaikea hahmottaa erilaisten oikeudellisten palveluiden tarjoajien eroja ja näiden velvollisuuksia ja vastuita. Mikäli kaikille oikeudellisten palveluiden tarjoajille olisi vaatimuksena tietty minimitaso (ammattitaito, vastuuvakuutus, riittävän tasoinen valvonta ja eettisten sääntöjen noudattamisvelvollisuus jne.) olisi tämäkin jo askel oikeaan suuntaan.

Arviomuistiossa kiinnitetään huomiota siihen, että valvonnan laajentaminen saattaisi edellyttää lisäresursseja Asianajajaliiton valvonnalta. Tältä osin Asianajajaliitto toteaa, että se pystyy huolehtimaan valvontalautakunnan riittävästä resurssoinnista, mikäli lupalakimiesten valvonnan soveltamisalaa laajennetaan.

2.2 Valvonnan keinot

Asianajajaliitto kannattaa arviomuistiossa esitettyä, että lupalakimiehiltä edellytettäisiin vastuuvakuutusta ja sitä voitaisiin myös tehokkaasti valvoa. Asianajajaliitto katsoo, että myös lupalakimiesten toimistoihin tulisi voida suorittaa toimistotarkastuksia. 

Valvontalautakunnalla on voimassa olevan lain mukaan oikeus määrätä kurinpidollinen seuraamus ammattimaisesti oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtäviä harjoittavalle luvan saaneelle oikeudenkäyntiavustajalle, mikäli tällä ei ole vastuuvakuutusta. Käytännössä tällainen ratkaisu edellyttäisi esimerkiksi vahinkoa kärsineen asiakkaan kantelua valvontalautakunnalle, koska voimassa olevan lain mukaan valvontalautakunta tai oikeudenkäyntiavustajalautakunta eivät voi määrätä luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan toimistoa tarkastettavaksi. 

Luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien toimistojen tarkastamisoikeudelle on myös muita perusteita. Valvontalautakunnassa käsitellyissä asioissa on tullut useita kertoja esille se, että luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan laissa säädettyjen velvollisuuksien rikkominen on johtunut siitä, että luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan edustama toimisto on ollut puutteellisesti tai epäasianmukaisesti järjestetty. Toimistosta on esimerkiksi saattanut puuttua kokonaan asiakashallintajärjestelmä, jolloin esteellisyystarkistuksia ei ole voitu tehdä asianmukaisella tavalla. Laissa säädettyjen velvollisuuksien noudattamisen tehokas valvonta edellyttää sitä, että myös luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien edustamia toimistoja voidaan tarkastaa. Ongelmallista on kuitenkin se, että toisin kuin asianajajien osalta, on vaikea arvioida, kuka nämä tarkastukset suorittaisi. Valvontalautakunnalle tällainen tehtävä ei sovellu.
 

3 Tietojenantovelvollisuus

3.1 Tietojenantovelvollisuuden rikkominen valvonta-asiassa

Asianajajaliitto kannattaa arviomuistiossa esitettyä, että lupalakimiehen tietojenanto- ja selvitysvelvollisuuden laiminlyönnistä johtuvista seuraamuksista valvontamenettelyssä säädettäisiin vastaavasti kuin asianajajien osalta.

Valvontalautakunta on havainnut, että joissakin tapauksissa luvan saaneet oikeudenkäyntiavustajat ovat jättäneet vastaamatta valvontalautakunnan yksilöityihin selvityspyyntöihin avoimesti ja totuudenmukaisesti. Vastauspyyntöihin ei ole vastattu lainkaan, esitettyihin kysymyksiin on vastattu vain osittain tai ”asian vierestä”, jolloin valvontalautakunta ratkaisee asian kantelijan tai ilmoituksen tekijän esittämän selvityksen perusteella. Tehokas valvonta edellyttää sitä, että luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetun lain 15 §:n 3 momentissa säädetyn tiedonantovelvollisuuden rikkominen rinnastetaan lain 13 §:ssä lain 8 §:ssä säädettyjen velvollisuuksien rikkomiseen ja luvan saaneelle oikeudenkäyntiavustajalle voidaan valvontalautakunnassa ja oikeudenkäyntiavustajalautakunnassa määrätä kurinpidollinen seuraamus tietojenanto- ja selvitysvelvollisuuden laiminlyönnistä. 

3.2 Tietojen antovelvollisuus oikeudenkäyntiavustajalautakunnalle

Asianajajaliitto kannattaa arviomuistiossa esitettyä, että laissa säädettäisiin lupalakimiehelle sanktioidusta velvoitteesta antaa tietoja ja selvityksiä oikeudenkäyntiavustajalautakunnalle sekä tämän velvollisuuden laiminlyönnistä johtuvista seuraamuksista.

4 Valvonta-asian käsitteleminen oikeudenkäyntiavustajalautakunnassa

4.1 Luopuminen valvonta-asioiden käsittelystä oikeudenkäyntiavustajalautakunnassa

Lautakunta on esittänyt arvioitavaksi, voidaanko valvonta-asioiden kaksinkertaisesta käsittelystä luopua ja kaikki lupalakimiehiä koskevat valvonta-asiat käsitellä ja ratkaista valvontalautakunnassa. Mikäli valvonta-asioiden käsittely siirrettäisiin kokonaisuudessaan valvontalautakuntaan, tulisi samassa yhteydessä arvioida uudelleen valvontalautakunnan kokoonpano. Oikeudenkäyntiavustajalautakunnan mukaan asian kaksinkertainen lautakuntakäsittely pitkittää merkittävästi lopullisen ratkaisun saamista asiaan. Lautakunta ei myöskään tunne hyvää asianajajatapaa yhtä hyvin tai ainakaan paremmin kuin Asianajajaliiton valvontalautakunta. Lautakunta ei näe esteitä sille, etteikö valvontalautakunta voisi määrätä seuraamusmaksua ja luvan peruuttamista myös lupalakimiehelle, sillä valvontalautakunta käyttää jo nyt asianajajiin julkista valtaa, joka estää esimerkiksi Asianajajaliitosta erotettua asianajajaa saamasta lupalakimieslupaa erottamista seuraavien kolmen vuoden karenssin aikana. Lupalakimiesten valvonta-asioiden käsittelyä valvontalautakunnassa on lakia säädettäessä pidetty tarkoituksenmukaisena ja kustannustehokkaana. Valvontalautakunnalla on myös korkea osaamisen taso ja pitkäaikainen kokemus hyvän asianajajatavan valvonnasta.

Arviomuistiossa on katsottu, että ankarampien seuraamusten määräämisen tulee kuulua viranomaiselle ja siksi seuraamusmaksusta ja luvan peruuttamisesta tulisi lupalakimiesten osalta päättää oikeudenkäyntiavustajalautakunta, joka on viranomainen. Arviomuistiossa todetaan, ettei lupalakimieslakia koskeva hallituksen esitys ole ollut perustuslakivaliokunnan arvioitavana. Arviomuistiossa ei puolleta lautakunnan ehdotusta, koska nykyistä järjestelmää puoltaa se, että on johdonmukaista, että luvan myöntävä taho päättää myös luvan peruuttamisesta. Ankarampien kurinpidollisten seuraamusten osalta kaksinkertaista lautakuntakäsittelyä puoltavat perustuslailliset syyt eikä järjestelmän purkamista siten voida pitää perusteltuna.

Valvontalautakunta on tuonut jo aikaisemmin muun muassa valvontakertomuksessa 2016 esille, että luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia koskevien kanteluiden käsittelyä ensin valvontalautakunnassa ja sen jälkeen oikeudenkäyntiavustajalautakunnassa on lainsäädäntömuutoksen yhteydessä tarkasteltava erityisen kriittisesti. Kaksinkertainen lautakuntakäsittely on resurssien tuhlaamista ja pitkittää mahdollisine muutoksenhakuineen valvonta-asian vireilläoloa kohtuuttomasti erityisesti luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien asiakkaiden näkökulmasta. Valvontalautakunnan havaintojen mukaan yksittäisissä tapauksissa asiakkaidensa oikeusturvalle vakavaa vahinkoa aiheuttanut luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja on saanut jatkaa toimintaansa huomattavan kauan ennen kuin hänen lupansa on lainvoimaisesti peruutettu. 

Mitä tulee siihen kysymykseen, onko seuraamusmaksujen määrääminen ja luvan peruuttaminen perustuslain 124 §:n mukaista merkittävän julkisen vallan käyttöä ja voidaanko näiden seuraamusten määrääminen luvan saaneille oikeudenkäyntiavustajille uskoa valvontalautakunnan tehtäväksi, Asianajajaliitto toteaa, että lupalakimieslakia säädettäessä Asianajajaliiton valvonnan perustuslainmukaisuutta on pohdittu siitä näkökulmasta, miten Asianajajaliiton valvonta on sovellettavissa liiton ulkopuolisiin lakimiehiin, luvan saaneisiin oikeudenkäyntiavustajiin. Tältä osin on katsottu, että luvan myöntäminen ja valvontamenettelyssä seuraamusmaksun määrääminen tai luvan peruuttaminen ovat sellaista merkittävää julkisen vallan käyttämistä, jota ei voida uskoa (Asianajajaliiton ulkopuolisiin lakimiehiin kohdistuvana) Suomen Asianajajaliiton tehtäväksi. 

Asianajajaliitto katsoo, että tätä tulkintaa olisi syytä pohtia uudelleen, etenkin mikäli katsotaan tarkoituksenmukaisimmaksi, että kaksinkertaisesta asian käsittelystä luovutaan, kuten oikeudenkäyntiavustajalautakunta on esittänyt ja perustellut esityksensä. Asianajajien osalta on tietysti selvää, että seuraamusmaksun määrääminen ja erottaminen kuuluvat ja niiden tuleekin kuulua Asianajajaliitolle ottaen huomioon asianajajakunnan riippumaton asema valtiovallasta. Tämä on todettu myös hallituksen esityksessä, kun asianajajien valvontamenettelyä uudistettiin vuonna 2004.

Asianajajaliitto ei vastusta oikeudenkäyntiavustajalautakunnan esitystä siitä, että myös ankarammat seuraamukset luvan saaneille oikeudenkäyntiavustajille määrättäisiin valvontalautakunnassa. Valvontalautakunta käsittelee jo nyt luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia koskevat vakavammat tapaukset kirjallisesta valmistelusta ratkaisuun asti. Valvontalautakunta järjestää täysistunnossaan suullisen käsittelyn luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan henkilökohtaista kuulemista varten sekä laatii kirjallisen, perustellun seuraamusmaksua tai luvan peruuttamista koskevan esityksensä oikeudenkäyntiavustajalautakunnalle. Tähän nähden seuraamusmaksujen määrääminen ja luvan peruuttaminen eivät toisi valvontalautakunnalle erityistä lisätyötä. Asianajajaliitto puoltaa myös lautakunnan esitystä siitä, että lautakuntaa kuultaisiin ennen seuraamusmaksun määräämistä tai luvan peruuttamista koskevaa ratkaisua. Päätöksiltä voitaisiin edellyttää lainvoimaisuutta ennen niiden voimaan astumista, jolloin ankarampia seuraamuksia koskevat ratkaisut tulisivat punnittavaksi viime kädessä muutoksenhakutuomioistuimissa. Oikeusturvan takeena myös valtioneuvoston oikeuskansleri valvoo valvontalautakunnan toimintaa, seuraa tiiviisti valvontalautakunnan ratkaisukäytäntöä ja voi harkintansa mukaan hakea muutosta luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia koskeviin ratkaisuihin. 

Vaihtoehtoisesti Asianajajaliitto esittää, että luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien suullisesta kuulemisesta valvontalautakunnassa sekä kirjallisen esityksen tekemisestä lautakunnalle luovuttaisiin kokonaan. Mikäli valvontalautakunnan puheenjohtaja tai kantelua valmisteleva jaosto arvioisi, että asiassa tulisi harkittavaksi kurinpidollisena seuraamuksena seuraamusmaksun määrääminen tai luvan peruuttaminen, asia siirrettäisiin suoraan oikeudenkäyntiavustajalautakunnan käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi.           

4.2 Tuomarin vastuulla toimiminen

Oikeuskansleri ja oikeudenkäyntiavustajalautakunta ovat katsoneet, että lautakunnan jäsenten osalta tulisi säätää asianajajalain 7 k §:ssä säädetyllä tavalla, että myös lautakunnan jäsenet toimivat valvonta-asioissa tuomarin vastuulla.

Arviomuistiossa todetaan, että valvontalautakunnan jäsenten osalta tuomarinvastuusta säätäminen on perusteltua, koska lautakunta ei ole perustuslain 124 §:n tarkoittama viranomainen toisin kuin lautakunta. Lautakunnan jäsenet käyttävät tehtävässään julkista valtaa ja he ovat vastuussa toimistaan rikoslain ja vahingonkorvauslain virkamiesoikeudellisten säännösten mukaisesti. Arviomuistion mukaan ei ole selvää, mitä lisäarvoa tuomarin vastuusta säätäminen toisi lautakunnan jäsenten vastuuseen valvonta-asioissa.

Lautakunnan jäsenten yhdenmukaisen aseman varmistamiseksi Asianajajaliitto kannattaa, että selvyyden vuoksi myös lautakunnan jäsenten toimimisesta tuomarin vastuulla säädettäisiin erikseen.

5 Lupahakemuksen hylkäämistä tai luvan peruuttamista koskevan asian käsittely

5.1 Muutoksenhakuasian käsitteleminen kiireellisenä

Lautakunta on esittänyt, että asioissa, joissa oikeudenkäyntiavustajalautakunta hylkää lupahakemuksen tai päättää peruuttaa avustajan luvan, muutoksenhakuasian käsitteleminen eri oikeusasteessa olisi perusteltua säätää kiireelliseksi.

Arviomuistion mukaan ei ole erityisiä syitä sille, miksi lupalakimiesten elinkeinolupaa koskevat valitusasiat tulisi säätää kiireellisiksi muista vastaavista valitusasioista poiketen. Ei ole myöskään nähtävissä perusteita sille, että lupalakimiesten osalta sääntely tältä osin eroaisi asianajajia koskevasta sääntelystä. Kuluttajan näkökulmasta voitaisiin arvioida riittäväksi, että lautakunnan on mahdollista määrätä päätös noudatettavaksi muutoksenhausta huolimatta.

Asianajajaliitto katsoo, että myös asianajajalakia voitaisiin muuttaa siten, että ainakin asianajajan erottamista koskeva asia voitaisiin käsitellä muutoksenhakuasteessa kiireellisenä. Esimerkiksi Asianajajaliiton hallituksen jäsenasiassa tekemää erottamispäätöstä ei voida määrätä noudatettavaksi muutoksenhausta huolimatta toisin kuin valvontalautakunnan ratkaisua. Esimerkiksi ylivelkaantumisen johdosta erotettu asianajaja voi jatkaa muutoksenhakuaikana asiakkaidensa toimeksiantojen ja asiakasvarojen hoitamista, kunnes päätös on lainvoimainen. 

Asian käsittelyn kiireellisyyttä puoltaa asianajajien ja lupalakimiesten osalta myös se, että erottamispäätöksen viipymisellä voi olla myös vaikutusta asianajajan ja lupalakimiehen hoitamiin oikeudenkäyntiasioihin. Olisi jo prosessiekonomisista syistä ja oikeudenkäynnin turvaamiseksi tärkeää saada mahdollisimman pian lainvoimainen ratkaisu siitä, voiko Asianajajaliitosta erotettu asianajaja tai lupalakimies, jonka lupa on peruutettu, jatkaa toimintaansa asiakkaansa oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana.

Asianajajaliitto katsoo, että muutoksenhaun kiireelliseksi säätämisessä on huomioitava erityisesti ja ensisijaisesti asiakkaan oikeusturva. On huomattava, että koko lupalakimiesjärjestelmän säätämisen pääasiallisena tarkoituksena on ollut asianosaisten oikeusturvan ja asianmukaisen oikeudenhoidon edellytysten parantaminen. Asiakkaan oikeusturva on elinkeinovapautta painavampi suojattava oikeushyvä. Luvan peruuttamiseen johtava lautakunta- ja tuomioistuinkäsittely voi kestää yli kaksi vuotta, jonka aikana avustaja ehtii hoitaa useita asiakkaita ja oikeudenkäyntejä. Pahimmillaan kysymys on hoitamatta jäävistä tai huonosti hoidetuista oikeudenkäynneistä, joilla on yksittäiselle asiakkaalle suuri intressi. Näissä aiheutettua mahdollista vahinkoa ei voi aina edes jälkikäteen korjata. Arviomuistiossa on painotettu elinkeinovapautta, joka ei edes vaarannu asian kiireellisestä käsittelystä. 

5.2 Luvan peruuttaminen ennen lainvoimaista tuomiota

Lautakunta on esittänyt mahdollisuutta peruuttaa lupa määräaikaisesti vastaavasti kuin virantoimituksesta pidättämisestä päätettäessä. Lautakunnan mukaan tätä voitaisiin käyttää esimerkiksi tilanteissa, joissa lupalakimies on tuomittu törkeästä talousrikoksesta rangaistukseen, mutta tuomio ei vielä ole lainvoimainen. Lupa voitaisiin peruuttaa esimerkiksi käräjäoikeuden tuomion perusteella siihen saakka, kunnes rikosasia on lainvoimaisesti ratkaistu. Tämän jälkeen lupaedellytykset arvioitaisiin uudelleen. Ongelmana on lautakunnan mukaan ollut käytännössä se, että lupalakimies on viivyttänyt asiansa käsittelyä vuosilla käyttäessään kaikki rikosasian valitustiet loppuun. Viivästymisellä on merkittävä vaikutus asiakkaiden oikeusturvaan ja myös oikeudenhoidon uskottavuuteen.

Arviomuistiossa ei nähdä perusteita luvan peruuttamiselle ennen tuomion lainvoimaisuutta. Myöskään asianajajien osalta ei ole säädetty vastaavaa mahdollisuutta. Muistiossa todetaan myös, että lupalakimiehen oikeusturvan kannalta on perusteltua edellyttää tuomion lainvoimaisuutta.

Myös Asianajajaliitto katsoo, ettei lupalakimiesten tai asianajajien osalta ole perusteltua rajoittaa heidän toimintaansa ennen asian lainvoimaista ratkaisua. Tätä edellyttää asianajajan ja lupalakimiehen oikeusturva. Mikäli asian käsittely olisi kiireellinen, kuten kohdassa 5.1 on esitetty, saataisiin lainvoimainen ratkaisu asiassa nopeasti.

6 Avustajien palkkioriidat

Oikeuskansleri on esittänyt harkittavaksi, tulisiko lupalakimiesten palkkioita koskevia asioita voida käsitellä valvontalautakunnassa vastaavasti kuin asianajajien palkkioita.

Arviomuistiossa on todettu lupalakimiesten osalta, ettei heillä ole erillisiä palkkioperusteita koskevia ohjeita tai määräyksiä. Käytännössä saattaisi ilmetä ongelmia niiden rajanvetotilanteiden osalta, joissa on epäselvää, mitkä toimenpiteet palkkiolaskussa kohdistuvat oikeudenkäyntiasiaan ja mitkä sellaisen asian hoitoon, joiden osalta valvontalautakunnalla ei ole toimivaltaa.

Mikäli lupalakimiesten valvontaa ei laajenneta samalle tasolle kuin asianajajien osalta, tulisivat mahdollisesti hyvinkin sekavat palkkioriita-asiat työllistämään valvontalautakuntaa kohtuuttomasti, varsinkin kun lupalakimiehillä ei ole vastaavia säännöksiä palkkioperusteista kuin mitä asianajajilla on.

Asianajajaliitto vastustaa lupalakimiesten palkkioriita-asioiden käsittelyä valvontalautakunnassa, mikäli lupalakimiesten valvontaa ei samalla laajenneta ja samoja velvollisuuksia myös palkkion määräytymisen ja laskutuksen osalta säädetä koskemaan myös lupalakimiehiä.

Lupalakimiesten asiakkaalla on mahdollisuus saattaa palkkioriita-asia käräjäoikeuden tai kuluttajariitalautakunnan tutkittavaksi.

7 Oikeuskanslerin tehtävistä ja toimivallasta

7.1 Oikeuskanslerin muutoksenhakuoikeus

Oikeuskansleri ja oikeudenkäyntiavustajalautakunta ovat esittäneet, että oikeuskanslerin muutoksenhakuoikeus luvan peruuttamista koskevasta päätöksestä on tarpeeton silloin, kun lupalakimies itse hakee luvan peruuttamista lain 20 §:n 1 momentin 1-kohdan nojalla. Toiseksi oikeuskansleri esittää, että oikeuskanslerilla tulisi olla oikeus yleisen edun edistäjänä ja lupalakimiesten toiminnan valvojana hakea muutosta ainakin hovioikeuden ratkaisuun myöntää lupa hakijalle, joka ei oikeudenkäyntiavustajalautakunnan mielestä täytä luvan myöntämisen edellytyksiä. Myös lautakunta on katsonut, että lakia tulisi tarkistaa tältä osin. Oikeuskansleri on myös todennut, että oikeuskanslerilta puuttuu säännös kanslerin oikeudesta valittaa luvan myöntämistä koskevasta päätöksestä. Oikeuskansleri katsoo, että järjestelmän tasapainon vuoksi olisi perusteltua, että tuomioistuin voisi arvioida paitsi kielteisen, myös myönteisen lupapäätöksen lainmukaisuutta.

Liitto kannattaa yllä mainittuja esityksiä oikeuskanslerin muutoksenhakuoikeudesta.

7.2 Oikeuskanslerin oikeus vaatia toimenpiteitä

Oikeuskansleri on katsonut, että oikeuskanslerilla tulisi olla oikeus vaatia lautakuntaa ryhtymään toimenpiteisiin lupalakimiestä kohtaan, jos hän katsoo, ettei henkilö täytä luvan myöntämisen edellytyksiä.

Asianajajaliitto kannattaa yllä mainittua esitystä.

8 Julkisen oikeudenkäyntiavustajaluettelon sisältö ja muoto

Lautakunta on esittänyt harkittavaksi, tulisiko lautakunnan internet-sivuilla julkaista julkinen, aakkosellinen luettelo kaikista lupalakimiehistä ja tulisiko lupalakimieslain 23 §:ää muuttaa siten, että julkisessa luettelossa voitaisiin julkaista myös lupalakimiesten yhteystietoja. Tämänhetkisen luettelon hakutoiminnot ovat erittäin huonot eikä luettelo nykymuodossaan auta avustajan löytämisessä eikä palvele kansalaisia tarkoituksenmukaisella tavalla.

Arviomuistion mukaan tietoa lupalakimiehistä on saatavilla myös esimerkiksi lupalakimiesten yhdistyksen ylläpitämillä jäsensivuilla. Tältä osin on todettava, että yhdistyksen jäsenmäärä on niin pieni, ettei sen sivuilla ole millään tavalla kattavaa luetteloa lupalakimiesten yhteystiedoista.

Lupalakimiehet eivät ole yhdenmukainen ryhmä: joukossa on asianajotoimistojen palveluksessa olevia lakimiehiä, oikeudellisten palveluiden tarjontaa ammattimaisesti ja päätoimisesti harjoittavia lakimiehiä, mutta myös jo eläkkeelle jääneitä lakimiehiä, jotka pitävät lupansa voimassa voidakseen hoitaa esimerkiksi tuttaviensa yksittäisiä lakiasioita oikeudessa. Jotta luettelo palvelisi niitä, jotka etsivät itselleen oikeudellista avustajaa, tulisi luettelossa mahdollisuuksien mukaan olla eroteltuina ne lupalakimiehet, jotka tarjoavat oikeudellisia palveluitaan ammattimaisesti kaikille. Tämä palvelisi asiakkaita, jotka etsivät itselleen avustajaa.

Tällä hetkellä tietoa lupalakimiehistä on erittäin vaikea löytää – erityisesti heidän yhteystietojaan. Asianajajaliiton valvontalautakunnalla tulisi olla suora yhteys kehitettävään oikeudenkäyntiavustajaluetteloon ja siellä lupalakimiesten yhteystietoihin.

Oikeudenkäyntiavustajaluettelon sisältämiä lupalakimiesten yhteystietoja tulisi myös päivittää säännöllisesti. 

Asianajajaliitto kannattaa arviomuistiossa tehtyä esitystä siitä, että samalla kun luetteloa kehitetään, samalla internetsivustolla kerrottaisiin myös muista oikeudellisten palveluiden tarjoajista, kuten asianajajista ja että sivustolta olisi linkki myös Asianajajaliiton kotisivuille.

9 Valvontamaksun kirjanpidollinen tilitystapa

Oikeudenkäyntiavustajalautakunta suorittaa Asianajajaliitolle vuosittain 2/3 maksetuista valvontamaksuista. Tilitys hoidetaan oikeusministeriön talousyksikössä, joka laatii lautakunnalle tilitysraportin. Käytännössä on havaittu, että tilitettävä määrä on selvitettävissä vain useiden laskutoimitusten jälkeen ja niiden oikeellisuutta ei voida lautakunnassa tarkastaa tai se on erittäin hankalaa. Tämä johtuu siitä, että valtionhallinnon yhteinen Kieku-järjestelmä ei toimi tältä osin maksuperusteisesti.

Lautakunta on saattanut arvioitavaksi, tulisiko lautakunnan Asianajajaliitolle suorittamien valvontamaksujen osalta siirtyä laskutusperusteiseen tilitystapaan. Lautakunnan mukaan järjestelmän tuottaman laskelman tulisi olla selkeä, luotettava ja helposti tarkastettavissa. Toisaalta harkinnassa tulisi ottaa huomioon, että kaikkia laskutettuja valvontamaksuja ei välttämättä koskaan saada perittyä. Tämä saattaisi edellyttää, että lautakunta voisi periä Asianajajaliitolta takaisin maksamattomat valvontamaksut (voitaisiin toteuttaa tuloista tehtävällä vähennyksellä). Poistojen määrä on ollut vuosina 2013–2016 yhteensä 2 498 euroa. Suoriteperusteisuuden etuna on, että tilitykset saadaan kirjanpitoon samalle vuodelle.

Arviomuistiossa todetaan, että valtion kirjanpidossa vastikkeelliset tulot kirjataan yleensä suoriteperusteisesti, joten valvontamaksujen seuraaminen maksuperusteisesti ei ole tarkoituksenmukaista. Oikeudenkäyntiavustajalautakunnan Asianajajaliitolle suorittamien valvontamaksujen tilitystapaa voitaisiin sen vuoksi muuttaa siten, että tilitys tehtäisiin laskutettujen valvontamaksujen tulokertymän perusteella huomioiden tileistä tehtävät poistot eli saamiset, joita ei ole saatu perittyä. Arviomuistiossa esitetään muutettavaksi säännöstä siten, että ”Suomen Asianajajaliitolle tilitetään 2/3 valvontamaksuista, joka sisältää suoriteperusteisesti kirjatut valvontamaksujen tuotot vähennettyinä tileistä poistoilla”.

Asianajajaliitto ensinnäkin kannattaa lautakunnan esitystä siirtyä laskutusperusteiseen tilitystapaan. Asianajajaliitto yhtyy lisäksi lautakunnan näkemykseen, että järjestelmän tuottaman laskelman tulisi olla selkeä, luotettava ja helposti tarkastettava. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että tilityksen perusteena olevan laskelman saaminen edellyttää kohtuuttoman paljon lautakunnan työtä.

Mitä tulee arviomuistiossa esitettyyn, että Asianajajaliitolle tilitetyistä maksuista vähennettäisiin ne summat, joita ei ole saatu perittyä, Asianajajaliitto toteaa seuraavaa.

Asianajajaliitto vastustaa esitystä. Asianajajaliitolle tilitettävillä valvontamaksuilla on tarkoitus kattaa valvontalautakunnan ja valvontayksikön kuluja, jotka aiheutuvat siitä, että Asianajajaliitto valvoo myös lupalakimiehiä. Asianajajaliiton valvonta kohdistuu ja valvontalautakunnan ja valvontayksikön työpanosta käytetään myös niihin lupalakimiehiin, jotka jättävät valvontamaksunsa maksamatta. Asianajajaliitto ei itse laskuta valvontamaksua lupalakimiehiltä eikä sillä myöskään ole mahdollisuutta ryhtyä perintätoimiin maksamattomien valvontamaksujen osalta. Mikäli maksamattomat valvontamaksut vain vähennettäisiin Asianajajaliitolle tilitettävästä summasta, se ei myöskään kannustaisi ministeriötä perimään maksamattomia valvontamaksuja. Tällainen menettelytapa olisi Asianajajaliiton kannalta epäoikeudenmukainen. Menettelytapa olisi epäoikeudenmukainen myös niiden luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien osalta, jotka maksavat valvontamaksun.

10 Muuta

Asianajajaliitto haluaa lopuksi vielä todeta, että vaikka arviomuistiossa todetaan, että lupalakimieslain sääntelyn pääasiallisena tarkoituksena on ollut oikeudenkäyntien asianosaisten oikeusturvan ja asianmukaisen oikeudenhoidon edellytysten parantaminen, korostuu muistiossa yllättävänkin usein elinkeinovapaus ja kilpailunäkökohdat. Nämä ovat toki tärkeitä asioita, mutta kuluttaja- ja yritysasiakkaiden oikeusturvanäkökulmat tulisi asettaa tärkeimmiksi kriteereiksi silloin, kun säännellään oikeudellisten palveluiden tarjoajien kelpoisuus- ja pätevyysvaatimuksia, toimintaa ja toiminnan valvontaa. Samaa ovat korostaneet valtioneuvoston oikeuskansleri ja oikeudenkäyntiavustajalautakunta omissa aloitteissaan oikeusministeriölle.

Asianajajaliitto katsoo, että oikeusministeriön tulee perustaa työryhmä laatimaan esitys lupalakimieslain muuttamiseksi. Asianajajaliitto katsoo, että työryhmässä tulee olla myös asianajajakunnan edustaja ja Asianajajaliitto nimeää mielellään jäsenen työryhmään.

Helsingissä 16. toukokuuta 2018

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

Jarkko Ruohola
Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja

LAATI
Pääsihteeri Minna Melender, Suomen Asianajajaliitto


Palaa otsikoihin




Unohditko tunnukset? Tiedustele: info@asianajajaliitto.fi tai (09) 6866 120


Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.
Sulje

Evästekäytännöt

Tätä sivustoa käyttämällä hyväksyt, että voimme asettaa evästeitä tietokoneellesi tai mobiililaitteeseesi.

1. Mitä evästeet ovat?

Evästeet ovat pieniä datatiedostoja, jotka siirtyvät tietokoneellesi, kun otat yhteyden johonkin verkkosivustoon. Evästeet tallentuvat selaimen käyttämien tiedostojen yhteyteen.

Lisätietoa evästeistä saat sivulta www.aboutcookies.org.

2. Miksi evästeitä käytetään?

Evästeet tunnistavat tietokoneesi, kun tulet sivustolle uudelleen. Ne muistavat myös sivustolla aikaisemmin tekemäsi valinnat ja parantavat siten sivuston käyttökokemusta. Evästeiden avulla pystyy esimerkiksi tunnistamaan käyttäjän laitteet sekä mukauttamaan mahdollisia mainoksia sivuilla sekä mahdollisissa muissa palveluissa.

3. Mitä evästeitä käytetään?

Jotkin evästeet ovat sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi välttämättömiä. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.

Suorituskykyä mittaavat evästeemme keräävät tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivujamme (esim. eniten käytetyt sivut, mahdolliset virheviestit). Nämä evästeet eivät kerää käyttäjistä tunnistettavia tietoja, vaan ne ovat anonyymejä ja niitä käytetään ainoastaan parantamaan nettisivujen toimivuutta.

Sivuilla olevat kolmansien osapuolten liitännäispalvelut (esim. mainokset, YouTube-videot, Google-tilastointi tai Facebook-liitännäiset) saattavat tallentaa käyttäjän tunnistamiseen käytettävää tietoa, mihin emme valitettavasti voi vaikuttaa. Jos haluat estää niitä seuraamasta liikkumistasi verkossa, voit kytkeä ns. kolmannen osapuolen evästeet pois käytöstä selaimesi asetuksista. Ohjeet löydät selaimesi ohjesivuilta.

Sivuillamme saattaa olla myös painikkeita, jotka helpottavat sisällön jakamista eri verkkoviestintäympäristöihin ja sosiaaliseen mediaan. Jos käytät näitä painikkeita, valitsemaltasi palvelulta voidaan asettaa eväste päätelaitteellesi. Nämä evästeet eivät ole hallinnassamme. Lisätietoja kolmannen osapuolen evästeiden käytöstä saat kyseisen osapuolen verkkosivulta.

4. Evästeiden hallinta ja estäminen

Jos et halua vastaanottaa evästeitä, voit muuttaa Internet-selaimesi asetuksia niin, että saat ilmoituksen aina kun evästeitä ollaan lähettämässä tietokoneellesi. Vaihtoehtoisesti voit estää evästeiden käytön kokonaan. Evästeiden käyttöä voi rajoittaa tai sen voi estää Internet-selaimen kautta (katso tarkemmat tiedot selaimen ohjeista).

Jos estät evästeiden tallennuksen tai poistat ne käytöstä, jotkin verkkosivujemme toiminnoista eivät välttämättä toimi oikein.

Sulje